Publius Vergilius Maro – Aeneis – Aeneaan taru

Antiikin roomalaisten suuri eepos Aeneis kertoo troijalaisen Aeneaan jumalien ohjaamasta pakomatkasta ja Rooman perustamisesta. Uuden valtion tavoitteena oli Augustuksen aikana laskea perusta kestävälle maailmanrauhalle. Eepos ei ole kritiikitön Rooman ja sankaruuden ylistys, vaan syvästi inhimillinen kuvaus pakolaisuudesta ja vastuusta.

Lukijan myötätunnon voittaa runoelmassa Karthagon kuningatar Dido, jonka eheyyn rakkauden Aeneas uhraa aatteen alttarille antamatta tätä tekoa koskaan itselleen anteeksi. Aeneas kohtaa rakastettunsa vielä Manalassa, missä rakkaus elää, mutta saa vastasana ilmeettömän hiljaisuuden. Didosta tulee Rooman perivihollinen, puunilaisistuin myyttinen esimanaaja.

T. S. Eliot pitää Aeneista eurooppalaisen käyttäytymisen kuvauksena. Jos Eurooppa olisi valtio ja tarvitsisi kansalliseepoksen, se olisi Aeneis.

Aeneiksen eli Aeneaan tarun edellinen kokonaissuomennos on vuodelta 1888 (Konstantin Siltone). Päivö Oksala ennätti julkaista eepoksen neljä ensimmäistä kirjaa eli Aeneaan ja Didon tragedian (1972). Hän käänsi myös kuudennen ns. Manalakirjan. Teivas Oksala on saattanut päätökseen isänsä aloittaman työn.