Victoria Aveyard: Hopea 1 Punainen Kuningatar (nide)
Kuvaus
Pehmeäkantinen pokkari
451 sivua
Victoria Aveyard: Punainen kuningatar (Hopea, #1)
1. taskukirjapainos. Aula & Co 2016
Alkuteos 'Red Queen' ilmestynyt 2015.
”Jännittävän sarjan alku... Jos aiot lukea yhden kirjan, lue tämä!” – Guardian
Uuden fantasiasarjan mykistävä ensimmäinen osa!
Veri jakaa ihmiset kahteen kastiin – punaisiin ja hopeisiin. Punaiset ovat rahvas, jota lähes jumalallisia voimia omaava hopeisten eliitti hallitsee.
Mare Barrow on 17-vuotias punainen taskuvaras ja joutumassa pian sotaväkeen. Tilanne muuttuu yllättäen, kun vastarintaliike Purppurakaarti horjuttaa hopeisten ylivaltaa, ja suojellakseen ystäväänsä Mare päätyy hopeisten keskuuteen. Siellä hänelle ja hopeisten hoville valkenee, että punaisesta verestä huolimatta Marella on oma, kuolettava voimansa.
Maresta tehdään hopeisten prinsessa, mutta maailmassa, jossa vallankumous ja rakkaus sekä valta ja oikeus kamppailevat, ei mikään ole mustavalkoista ja kuka tahansa voi pettää kenet tahansa.
Punainen kuningatar on Yhdysvalloissa valtavan menestyksen saavuttaneen uuden fantasiasarjan ensimmäinen osa. Victoria Aveyardin kiehtova maailma, särmikkäät henkilöhahmot ja hengästyttävät juonenkäänteet pitävät lukijan tiukassa otteessa alusta loppuun. Tarinaa on luonnehdittu yhdistelmäksi Game of Thronesia ja Outolintua, ja Universal Studios on hankkinut sen elokuvaoikeudet.
”Loistava. Vangitseva. Täynnä toimintaa. Pakko lukea yhdeltä istumalta.” – USA Today
”Victoria Aveyard on dystopian uusi kuningatar.” – Guardian
'Punainen kuningatar on henkeäsalpaavan koukuttava sarjan aloitus, joka yhdistelee omalaatuisella tavalla fantasiaa ja dystopiaa.' – Dysphoria-blogi
”Aveyard punoo uskottavan uuden maailman, jossa Mare ja hänen kaksi miestään kieppuvat luokkayhteiskunnan kasvavissa jännitteissä. Vallankumous peittää rakkaussuhteet alleen ja kiivastahtiset toiminnalliset yllätykset seuraavat toisiaan. Luovasti etenevä, vahvojen henkilöhahmojen kuljettama tarina puhaltaa uutta eloa ja uskoa fantasian tenhoon.” – Kirkus Review
