Vilho Lampi

Vilho Lampi  näyttely 11.6.-7.8.1988, kustantaja taidekeskus Pyrri, Savonlinnan näyttelykesä ry

Vilho Henrik Lampi (19. heinäkuuta 1898 Oulu – 17. maaliskuuta 1936 Oulu) oli suomalainen taidemaalari, joka tunnetaan erityisesti uhmakkaista omakuvistaan, voimakkaista kansankuvauksistaan sekä Limingan lakeutta, Liminkaa ja liminkalaisia kuvaavista maalauksistaan.

Lammen taiteellinen ura oli melko lyhyt, sillä hän teki itsemurhan 37-vuotiaana. Hän debytoi Suomen taiteen vuosinäyttelyssä opiskeluaikanaan vuonna 1922 ja teki 14 vuotta kestäneen luomiskautensa aikana peräti 550 teosta. Lampi asettui opiskeluaikansa jälkeen asumaan Liminkaan, missä hän maalasi tuotteliaasti osallistuen aktiivisesti myös kotitilansa töihin. Lammen ympärille on kehittynyt myytti yksinäisyyden valinneesta omalaatuisesta taiteilijasta, joka eli ympäristössä, jossa häntä ei ymmärretty. Tähän vaikutti erityisesti Paavo Rintalan romaani Jumala on kauneus, jonka taiteilijahahmon esikuvana Lampi oli. Monet ovat myös kritisoineet taiteilijamyyttiä, sillä Lampi oli eläessään kuitenkin hyvin toimeentullut taiteilija

Vilho Lampeen vaikutti hänen taiteilijauransa alkuvaiheessa Marraskuun ryhmän ekspressionismi. Taiteellisen itsenäistymisensäkin jälkeen Lampi seurasi aikansa nykytaidetta. Pariisin matkallaan hän tutustui myös Berliinin ja Brysselin taidemuseoihin keväällä 1931. Sanomalehti Kalevalle 1933 antamassaan haastattelussa hän valittaa, että Pariisissa ”sataluvun taitteen ekspressionistit ovat uusinta ja hekin jo klassikoita sekä ylen heikosti edustettuina”. Lampi kertoi mieleensä jääneen muun muassa Paul Gauguinin ja Henri Matissen teoksia

Monet arvelevat, että maalaistaiteilijana Lampi ei elinaikanaan saanut juuri arvostusta. Lampi ”löydettiin” 1950-luvulla järjestettyjen muistonäyttelyjen ja Paavo Rintalan vuonna 1959 ilmestyneen Lammen elämään perustuvan romaanin Jumala on kauneus myötä, jolloin hänet nostettiin Suomen 1930-luvun taiteen tärkeimpien tekijöiden joukkoon. Rintalan romaanin myötä Lammen hahmon ympärille kasvoi myytti yksinäisyyden valinneesta omalaatuisesta taiteilijasta, joka eli ympäristössä, jossa häntä ei ymmärretty. Vaikuttimikseen romaanin kirjoittamiseen Rintala on kertonut nähneensä, kuinka Lammen arvostus oli Limingassa sitä luokkaa, että liminkalaiset käyttivät Lammen maalauksia jopa tikkatauluina ja että hän halusi näyttää oululaisille ja varsinkin tasankoviljelijöille, kuinka upeita maisemia heillä on.Toisaalta Rintala painotti jo romaaninsa ensilehdellä, ettei hänen tarkoituksensa ollut kirjoittaa nimenomaan Lammen elämästä.