Voimaihmisiä Pennanen, Ain'Elisabet

Voimaihmisiä

Pennanen, Ain'Elisabet , 1881-1945

Otava 1906.

Woimaihmisiä

Ulkoasu

[3], 239 s. , nidottu

JulkaisijaHelsinki : Otava, 1906.

Ain'Elisabet Pennanen (30. syyskuuta 1881 Käkisalmi [1] – 13. helmikuuta 1945 Porvoo) oli suomalainen prosaisti ja runoilija.[2]

Pennasen vanhemmat olivat Heikki Pennanen ja Maria Sofia Sjödahl. Hän pääsi ylioppilaaksi 1902 ja suoritti talouskoulun opettajatarkurssin 1904.[1]

Ollessaan näyttelijänä Tampereen Teatterissa Pennanen tapasi näyttelijä Aarne Orjatsalon. Heillä oli lyhyt suhde, josta syntyi vuonna 1906 Jarno Pennanen. Tapauksesta syntyi skandaali Tampereella, koska Ain’Elisabet Pennanen kieltäytyi menemästä naimisiin Orjatsalon kanssa ja kasvatti poikansa yksinhuoltajana. Hän kirjoitti myös suhteesta avainromaanin Voimaihmisiä (1906), jossa Orjatsalo esiintyi hirviömäisen viettelijän, kapellimestari Georg Braunin muodossa. Samoihin aikoihin Pennanen julkaisi myös esikoisrunokokoelmansa Tshandalan vanki (1907).

Pennanen oli tämän jälkeen naimisissa 1911–1918 ruotsalaisen tohtori Bruno Rolfin kanssa[1]. Avioliitosta syntyi Mirko-niminen poika, joka jäi kuitenkin avioerossa isänsä huostaan. Pennasella oli myös suhde erääseen italialaiseen taidemaalariin, mutta mies jätti Pennasen, kun heidän lapsensa syntyi kuolleena. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Pennanen muutti 1916 Jyväskylään, jossa hän tutustui runoilija Juhani Siljoon. Siljon äiti ja sisar Miili Airila eivät hyväksyneet heidän suhdettaan vaan käynnistivät eronnutta Pennasta vastaan parjauskampanjan.

Suomen sisällissodan aikana Juhani Siljo lähti sotaan valkoisten joukoissa osaksi näitä kiistoja pakoon. Siljon haavoituttua Pennanen matkusti Tampereelle etsimään häntä. Siljo kuoli haavoihinsa sairaalassa keväällä 1918, koska hän ei suostunut jalkansa amputoimiseen.lähde? Siljon kirjallinen jäämistö jäi Pennasen haltuun, ja hän toimitti keskeneräisen runo- ja aforismiteoksen Selvään veteen julkaistavaksi.

1920-luvun alkuvuosien jälkeen Pennanen julkaisi seuraavan kirjansa vasta 1943. Kirja oli Huomensynty-niminen runokokoelma, joka sisälsi muun muassa hänen kirjoittamiaan tankarunoja. Pennanen oli luultavasti ensimmäinen, joka käänsi suomeksi japanilaisia tanka- ja haikurunoja. Pennasen kuoleman jälkeen ilmestyi 1968 hänen poikansa Jarno Pennasen toimittamana romaani Kaksi raukkaa. Pennanen kuvasi romaanissa suhdettaan Juhani Siljoon. Hän oli aloittanut sen kirjoittamisen jo 1930-luvulla.

Pennaselle myönnettiin vuonna 1919 valtion kirjallisuuspalkinto.