William Brinkley: Yhtä vaille sata (nide Otava 1967)
Kuvaus
Pehmeäkantinen
396 sivua
William Brinkley: Yhtä vaille sata
Otava 1967
Alkuteos: The Ninety and Nine (1966)
William Brinkley on saanut lähtökohdan uudelle romaanilleen omasta kokemuspiiristään: merisodasta, sellaisena kuin sitä käytiin Välimerellä vuoden 1944 syksyllä, jolloin liittoutuneet lopultakin olivat päässeet pureutumaan Italian mantereeseen.
Romaanin yhtä vaille sata miestä ovat Yhdysvaltain laivaston maihinnousualuksen LST 1826:n upseerit ja miehistö. Alus kulkee Napolin ja Anzion väliä: se vie Anzion sillanpääasemaan miehiä, sotatarvikkeita, muuleja, sairaanhoitajattaria. Napoliin se tuo haavoittuneita, evakuoituja. Matka tapahtuu miinojen ja sukellusveneiden keskellä. Anziossa odottavat saksalaisten tykit kukkuloilla ja valppaat Messerschmittit ilmassa, Napolissa käydään maissa ja vietetään normaalielämää - niin kuin se nyt sodassa käy päinsä.
Brinkleyn huumori muistetaan hänen vallattomasta romaanistaan »Varokaa merivettä! »
Sama huikea huumori on mukana nytkin, esimerkiksi kun hän kuvaa »onnellisten tuntien luolaa», jonka LST 1826:n yritteliäs miehistö perustaa Napoliin sikäläisten signorinojen innokkaalla myötävaikutuksella. Sitten paikalle osuu amiraali, joka harrasteenaan tutkii luolia. Sodan äkkiarvaamattomien, ankarien tapahtumien keskellä kehittyy kaksi rakkaustarinaa: luutnantti Matthew Barclay vastustaa periaatteessa sodanaikaisia rakastumisia, mutta kiintyy LST 1826:n matkustajana olleeseen sairaanhoitajattareen, matruusi Peter Carlyle joutuu todistamaan nuoren italialaistytön vaikeata hetkeä, rakastuu tähän ja ajautuu odottamattomiin vaiheisiin. Romaanin dramaattisessa lopussa myös nämä tarinat saavuttavat huippupisteensä.
