Aino Kallas: Vaeltava vieraskirja 1946-1956 (Otava 1957)

Pehmeäkantinen
394 sivua

Aino Kallas: Vaeltava vieraskirja vuosilta 1946-1956
Otava 1957

Kun Aino Kallas pakolaisena saapui Tukholmaan sodan jaloista,
hänellä oli se käsitys, että hänen päiväkirjansa, jotka ulottuivat sota-
aikaan asti, olivat tallella Helsingissä. Tukholmassa hän ei enää pitä-
nyt päiväkirjaa, mutta saatuaan v. 1946 syntymäpäivälahjakseen
vieraskirjan hän alkoi totunnaiseen tapaansa kirjoittaa siihen silloin
tällöin kommentteja vieraskäyntien herättämistä tunnelmista. Hän
kuljetti vieraskirjaa myös mukanaan käydessään itse vierailulla
tai juhlatilaisuuksissa: siitä tuli »vaeltava vieraskirja», kuten hän
itse sanoi. Vähitellen hän alkoi yhä enemmän uskoa vieraskirjalleen
tunteitaan, kertoa päivistään, muistellen menneitä, ja niin siitä tuli
täysin päiväkirjan luontoinen. Kun Aino Kallakselle sitten viime
vuosina selvisi, että hänen päiväkirjansa v:sta 1931 lähtien olivat
joutuneet hukkateille, alkoi hän suunnitella tämän vieraskirjan
julkaisemista aikaisemmin ilmestyneiden päiväkirjojensa täyden-
nykseksi. Vieraskirjassa on useita merkintöjä näistä aikeista. Ennen-
kuin asia kuitenkaan tuli ajankohtaiseksi, kirposi kynä Aino Kal-
laksen kädestä ainaiseksi.
Aino Kallaksen omaiset ovat nyt luovuttaneet tämän vieraskirjan
julkisuuteen ja antaneet siinä jalon ja arvokkaan päätöksen hänen
omaelämäkerralleen. Itse asiassa: vaikka Aino Kallas ei olisi jättä-
nyt jälkeensä muuta kuin tämän vieraskirjan, tietäisimme, että hän
on suuren kohtalon arvoinen ihminen. Näiltä lehdiltä tulee meitä
vastaan loistavan elämän pilvinen ilta, jota vain maineen kultarusko
väläyksittäin kirkastaa, vanhan ihmisen yksinäisyys ja avuttomuus,
lapsiaan huutavan äidin lohduton murhe, äidin, jolle vainajat ovat
rakkaimmat ja elävimmät olennot. Mutta kaikki tämä on kuvattu
meille suuren taiteilijan jäntevällä kädellä, siitä uhkuu ääretön elä-
mänvoima, jota ei mikään turruta, kyky surra ja iloita pohjia myö-
ten, uhmata, alistua ja - uljaasti kiittää.