Visuaalisestikin komea kuvalevy eli LP on avaamattomassa muovisuojassaan. Tästä on otettu ainaostaan 500 kappaleen painos! Eli ei tätä runsaasti maailmalla kuljeksi...

Ennio Morricone sävelsi musiikin vuonna 1971 ensi-iltansa saaneeseen Franco Rubartellin ohjaamaan elokuvaan Veruschka.

Elokuvahan on psykedeelinen matkan kuvaus, jossa 1960-luvun huippumallina tunnettu Veruschka von Lehndorff näyttelee mallimaailmasta irtiottoa suunnittelevaa naista.

Ennio Morricone ?– Veruschka (Original Motion Picture Soundtrack)

Dagored ?– RED201P

Vinyl, LP, Album, Limited Edition, Picture Disc, Reissue

Italy

2017

Jazz, Rock, Stage & Screen

Soundtrack, Score, Psychedelic Rock, Avant-garde Jazz, Lounge

A1 Veruschka

A2 Intervallo I

A3 La Bambola

A4 Astratto I

B1 La Spiaggia

B2 Dopo L'Intervista

B3 Poesia Di Donna

B4 Le Fotografie

B5 La Bambola (#2)

Levyn musiikki kulostaa tältä: https://www.youtube.com/watch?v=v81dgyeIlJI

Preussilaisen kreivin tytär, Gestapon leiriltä sodan jälkeen pelastunut ja Italiaan muuttanut Veruschka von Lehndorff oli 1960-luvulla suosittu ja ihailtu huippumalli. Italialaisohjaaja Franco Rubartelli käyttää Veruschkaa psykedeelisessä road moviessa, joka on fiktiota ja faktaa sekoittava päämäärätön kuvaus naisen ja miehen automatkasta.

Veruschka (Veruschka: Poesia di Una Donna, Italia 1971) on kiinnostava, kieltämättä sotkuinen ja tekotaiteellinen elokuvatyö. Veruschkan esittämä malli Vera pyrkii irti painostavasta mallimaailmasta. Lumisessa metsässä Vera tuntee vihdoin hengittävänsä. "En kestänyt enää, olin keskellä tyhmää, julmaa peliä", Vera toteaa Eija Pokkisen suomentamassa elokuvassa. Veralla on ollut kaikki mahdollinen materia ja menestys, jonka elämässä voi saavuttaa, mutta kaikki tärkeä kuitenkin puuttuu, "koska aurinko ja ilma puuttuvat". Franco Rubartelli höystää automatkan Veran mietteillä, muistoilla ja mallikuvilla. Rubartelli etsii naisen muotoja, mutta yhtä hyvin hän etsii maiseman muotoja, kiven sileitä pintoja. Elokuva on esteettisesti kaunis, ainakin maisemakuviltaan. Tiivistystä selkeästi kuusikymmenlukulainen elokuva olisi kyllä vaatinut.

Vera Gottliebe Anna von Lehndorff-Steinort, taiteilijanimeltään Veruschka, (s. 14. toukokuuta 1939 Königsberg) on saksalainen malli, näyttelijä ja valokuvataiteilija. Hän kuuluu itäpreussilaiseen aatelissukuun ja on myös Lehndorff-Steinortin kreivitär.

Lapsuus ja perhe

Veruschkan isä oli kreivi Heinrich von Lehndorff-Steinort, joka palveli toisen maailmansodan aikana Wehrmachtin yliluutnanttina. Lehndorff-Steinort oli mukana Hitlerin murhaamista suunnitelleessa heinäkuun 20. päivän salaliitossa, minkä vuoksi hänet teloitettiin syyskuussa 1944. Isänsä kuoleman jälkeen Veruschka oli perheineen sodan loppuun saakka vangittuna eri keskitysleireillä.

Mallivuodet

1950-luvulla Veruschka opiskeli muotoilua ja muutti vuosikymmenen loppupuolella Firenzeen, jossa hän ryhtyi 20-vuotiaana ammattimalliksi. Veruschka työskenteli lyhyen aikaa myös Pariisissa ja New Yorkissa, kunnes asettui vuonna 1961 Müncheniin. Vuonna 1966 hän esiintyi Michelangelo Antonionin kulttimaineeseen nousseessa elokuvassa Blow-Up – erään suudelman jälkeen. Veruschka nousi 1960-luvulla yhdeksi aikakauden parhaiten palkatuista malleista, jonka kerrottiin ansainneen jopa 10 000 dollaria päivässä. Hän vieraili 1970-luvun alussa myös Suomessa ja toimi Friitala Oy:n mallina.[1]

Veruschka lopetti mallintyöt vuonna 1975 riitauduttuaan Vogue-lehden päätoimittajan kanssa. Hän on myöhemmin näytellyt pieniä rooleja useissa elokuvissa aina 2000-luvulle saakka. Tunnetuimpia niistä ovat Frankenstein-filmatisointi Hirviölle morsian (2005) sekä James Bond -elokuva Casino Royale (2006), jossa hänellä on cameorooli. 2000-luvulla Veruschka on jälleen palannut lavoille, esiintyen muun muassa Lontoossa vuonna 2010 järjestetyssä muotinäytöksessä.

Ennio Morricone (10. marraskuuta 1928 Rooma, Italia[1] – 6. heinäkuuta 2020 Rooma[2]) oli italialainen trumpetisti ja säveltäjä, joka tunnetaan erityisesti yli 500 elokuvaan säveltämästään musiikista. Tunnetuimmat sävellyksensä hän teki Sergio Leonen 1960-luvulla ohjaamiin spagettiwesterneihin.[3]

Elämä ja ura

Morricone syntyi Roomassa 10. marraskuuta 1928. Hänen isänsä oli trumpetinsoittaja, joka soitti jazzia ja oopperaa, ja joskus elokuvamusiikkia. Nuorena Morricone opiskeli musiikkia roomalaisessa Santa Cecilia -konservatoriossa. Hän alkoi kirjoittaa televisiomusiikkia vuonna 1960, ja hänen ensimmäinen elokuvatyönsä oli Kourallinen dollareita (1964). Sitä seurasivat elokuvasarjan jatko-osat ja niiden jälkeen satoja muitakin elokuvia. Vuonna 1984 Morricone perusti Institute of Research for Musical Theatre (IRTEM) -instituutin.[4]

Morricone oli naimisissa Maria Travian kanssa 13. lokakuuta 1956 lähtien. Heillä on neljä lasta, kolme poikaa ja yksi tytär.

Morricone kuoli heinäkuussa 2020 tapaturman seurauksena. Hän oli kaatunut muutama päivä aiemmin ja katkaisut reisiluunsa.[5]

Tunnustukset

Morriconelle luovutettiin kunnia-Oscar elämäntyöstä Oscar-gaalassa 2007. Yhdeksän vuotta myöhemmin vuoden 2016 gaalassa hänet palkittiin The Hateful Eight -elokuvasta parhaan musiikin Oscarilla. Hän oli ollut aiemmin viidesti Oscar-ehdokkaana, ensimmäisen kerran elokuvasta Onnellisten aika (1978).[6] Palkitsemisen aikaan 87-vuotias Morricone oli iäkkäin Oscar-palkittu, jos kunniapalkintoja ei lasketa.[7] Morricone sai urallaan myös muun muassa kuusi Bafta-palkintoa, kolme Golden Globea ja yhden Grammy-palkinnon.[8]

Cheesecake seksi nude erotiikka alaston rinta porno povi puskurit mirrimiesluola takalisto man cave miesluola setämies & Jorma Vulli.