Kuvaus

Aikoinaan Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun kuohahdutti rohkeilla aiheillaan. Naimisissa olevan naisen avioliiton ulkopuolinen suhde ja abortti eivät kuuluneet tuon ajan elokuvien tyypilliseen kuvastoon. Kaiken nähneelle nykykatsojalle nämä raadolliset aiheet ovat varsin tuttuja, eikä niillä enää ole entisenkaltaista shokkiarvoa.

Albert Finney tekee vakuuttavaa työtä levottomana Arthurina. Hänestä löytyy sopiva annos testosteronia, joka tuo elokuvan kohtauksiin jännittynyttä latausta. Kahdessa kohtauksessa Arthurin alkukantaisuus saa vastapainokseen sisäisen monologin, joka lisää hahmoon sen vaatimaa syvyyttä. Tehokeino on todella toimiva, ja sitä olisi toivonut käytettävän enemmänkin. Toisaalta elokuva välttelee luultavasti varsin tietoisesti korostettua myytinrakentamista, joka tarjoaisi katsojalle vapautuksen, ja tätä kautta etäännyttäisi hänet liian kauaksi todellisista sosiaalisista olosuhteista.

Kokonaisuutena Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun toimii hyvin. Vaikka aika onkin hionut pyöreiksi elokuvan terävimmät särmät, on se silti edelleen varsin sujuvaa katsottavaa. Arthurin sopeutumattomuudesta kuultaa ajaton hehku.

HUOM: Postin kautta toimitus ainoastaan! L 12