Leo Lipsonen - Vankilaslangin sanakirja

Vankilaslangin sanakirja - Vankeinhoidon koulutuskeskuksen julkaisuja

Mitä tarkoittaa venkula? Entä kuka on piruntorjuntaupseeri? Vankilaslangi oli 1990-luvulla täynnä kiinnostavia sanoja. Testaa, kuinka hyvin ymmärrät 30 vuotta vanhoja slangi-ilmaisuja!

Muutama vuosikymmen sitten vankien puheessa hörhö tarkoitti todella kauan vankilassa lusinutta henkilöä, saunareissu lyhyttä tuomiota kaltereiden takana, läkkiotsa poliisia ja kylkirauta puukkoa.

Vankien puhe oli niin kirjavaa, että Leo Lipsosen mukaan edes vartijat eivät täysin ymmärtäneet vankien puheenpartta. Tämä selviää Lipsosen vuonna 1990 kirjoittamasta vankilaslangikirjasta.

Sanoja sardiinipurkissa

Vanhasta vankilasanastosta löytyy omat terminsä erilaisille vangeille, vartijoille, poliiseille, selleille, vangittuna olemiselle, naisille ja huumeille. 

Nuorimpia vangeista kutsuttiin nimityksillä nuorisopoika, bilitsu ja pupupoika. Jo jonkin aikaa kaltereiden takana elänyt linnakundi oli venkula, kaikista pisimpään vankeinhoitolaitoksen huostassa ollut puolestaan hörhö tai hörhäke. 

Vankilassa lusittiin, haukattiin limppua tai nokittiin pullaa. Sellistä käytettiin esimerkiksi nimityksiä koppi, skobe, yksiö, osake tai sardiinipurkki. Vartijoita vangit kutsuivat erilaisilla halventavilla nimityksillä. Monet johtajista saivat myös erilaisia lempinimiä.

Myös naisille löytyi vankien puheessa koko joukko erilaisia nimityksiä: osa räävittömämpiä, osa säädyllisempiä. Gimma-sanaa käytettiin minkäikäisestä naisesta tahansa.

”Vanhalle vangille samanikäinen, ehkä jo seitsemääkymppiä heittelevä vaimo voi vallan hyvin olla gimma”, Leo Lipsonen kirjoittaa kirjassaan Vankilaslangin sanakirja. 

Vankilasanastossa korostuivat myös erilaiset huumeidenkäyttöön ja huumeisiin liittyvät sanat. Esimerkiksi mömmöt, pöppelöt ja jyvät tarkoittavat huumeita yleisellä tasolla. Lenkkari tarkoittaa amfetamiinia, dulla kannabista. 

Leo Lipsonen muistuttaa, että vankiloille erityinen sanasto saattaa antaa liian pelkistetyn ja yksipuolisen kuvan vankiloista ja vangeista: vangit eivät ajattele vain rikoksia, huumeita ja naisia. 

”Todellisuudessa vankien tunteiden kirjo on vähintään yhtä suuri kuin siviilienkin, mielialojen muutokset nopeita ja rajuja. Harmaat ja mustat sävyt ehkä vallitsevat, mutta seassa vilahtaa kirkkaampiakin värejä”, Lipsonen kirjoittaa. 

Tavallisista asioista puhuessa vangit käyttävät kuitenkin samaa sanastoa kuin kaltereiden ulkopuolella elävät. Vankilaslangista ei löydy sanastoa hellien tunteiden ilmaisemiselle.