Mirkka Rekola: Tunnit

Runoja.

Tunnit edustaa 1950-luvun modernismia, jolle oli tyypillistä vapaa mitta, loppusoinnuttomuus ja vahva kuvallisuus. Rekolan kieli tässä kokoelmassa on vielä hieman perinteisempää ja lyyrisempää kuin hänen myöhemmissä, äärimmäisen pelkistetyissä ja paradoksaalisissa teoksissaan.

Kokoelman nimi viittaa ajan kulumiseen ja hetkellisiin havaintoihin.

Runoissa korostuvat näkeminen ja kuuleminen – tapa, jolla ihminen kohtaa ympäristönsä ja toisen ihmisen.

Kokoelmassa liikutaan usein luonnon ja kaupunkimaiseman rajapinnalla, ja kuvasto on usein kirkasta ja valoon liittyvää.

WSOY.

Pehmeäkantinen.

1957.

57 s.

Ei kynämerkintöjä.