NELJÄ RUUSUA - HYVÄÄ PÄIVÄÄ (omisteet Jaakko Tepolle!)
Kuvaus
Neljä Ruusuayhtyeen kolmas studioalbumi, joka julkaistiin marraskuussa 1989.
Vinyylissä muutama pieni naarmu, kansissa pientä kulumaa.
Mielenkiintoista on se, että levyssä on koko Neljän Ruusun omisteet Jaakko Tepolle: "Jaskalle. Ili, Kode, Jari, Kämy" (kts. kuva). Alunperin vinyyli on siis ollut Jaakko Tepon levykokoelmassa.
Neljä Ruusua on suomalainen pop-rock-yhtye, joka perustettiin Joensuussa vuonna 1982. Yhtye tunnettiin alun perin nimellä Talouskukkaro, ja sen kokoonpanoon kuuluivat laulaja Ilkka Alanko, kitaristi Petteri ”Kode” Koistinen, basisti Jari ”Lade” Laakkonen, rumpali Kari ”Kämy” Kämäräinen ja kosketinsoittaja Matti Suomela. Suomela erosi Talouskukkarosta vuonna 1985, minkä jälkeen yhtye vaihtoi nimekseen Neljä Ruusua.
Neljän Ruusun kaksi ensimmäistä albumia julkaistiin vuonna 1987. Yhtyeen kolmas albumi Hyvää päivää julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin, ja se oli yhtyeen ensimmäinen levy, joka nousi Suomen viralliselle albumilistalle. Vuonna 1990 julkaistu Hyvää yötä Bangkok ylitti kultarajan, kun taas vuonna 1992 julkaistu Haloo myi platinaa. Yhtyeen viides albumi Pop-uskonto julkaistiin vuonna 1993, ja se nousi Suomen albumilistan kärkeen ja myi platinaa.
Neljä Ruusua päätti tavoitella kansainvälistä uraa 1990-luvun puolivälissä ja julkaisi kaksi englanninkielistä albumia nimellä 4R. Vuonna 1999 Neljä Ruusua palasi suomen kieleen Uusi aalto -albumillaan, joka nousi albumilistan kärkeen ja myi kultaa. Neljä Ruusua julkaisi vielä kolme studioalbumia vuosina 2001–2006, ennen kuin yhtye tiedotti siirtyvänsä määräämättömän pituiselle tauolle. Neljä Ruusua palasi yhteen vuonna 2011 Ilosaarirockin pääesiintyjänä ja julkaisi 13. studioalbuminsa Katkera kuu vuonna 2012. Sittemmin yhtye on julkaissut kaksi uutta studioalbumia.
Neljä Ruusua on uransa aikana saanut neljä Emma-ehdokkuutta, joista se on voittanut kaksi. Yhtyeen levyjä on myyty Suomessa yli 400 000 kappaletta.[1]
Historia
Uran alku ja läpimurto (1982–1995)
Ilkka Alanko (vas.) ja Kode Koistinen (oik.) ovat säveltäneet ja sanoittaneet valtaosan Neljän Ruusun kappaleista.
Laulaja Ilkka Alanko ja kosketinsoittaja Matti Suomela perustivat lokakuussa 1982 Joensuussa yhtyeen Talouskukkaro.[2] Rumpali Kari ”Kämy” Kämäräinen liittyi yhtyeeseen Alangon pyynnöstä, sillä he tunsivat toisensa jo entuudestaan musiikkiopiston sinfoniaorkesterista.[3] Yhtyeeseen liittyivät myös kitaristi Petteri ”Kode” Koistinen ja basisti Jari ”Lade” Laakkonen.[2][3] Talouskukkaro osallistui vuonna 1983 Rock SM -musiikkikilpailuun ja sijoittui neljänneksi.[2] Suomela erosi yhtyeestä vuonna 1985, jolloin Talouskukkaro vaihtoi nimekseen Neljä Ruusua.[2] Laakkonen keksi nimen, ja Alangon mukaan: ”Silloin oli just Dingot sun muut – – Ne oli meikannu, blondannu tukkansa, ja kaikki oli kauheen tyttömäisiä ja söpöjä, kauniita poikia. Me oltiin sellasia finninaamasia rasvalettejä – – Se oli aika hyvä kontrasti – – Pannaan meidän nimeks Neljä Ruusua.”[3]
Neljä Ruusua solmi vuonna 1986 levytyssopimuksen Parlophone-levy-yhtiön kanssa. Yhtyeen debyyttialbumi Neljä Ruusua julkaistiin huhtikuussa 1987. Toinen albumi Kasvukipuja julkaistiin jo lokakuussa.[4] Neljän Ruusun kolmas levy Hyvää päivää julkaistiin marraskuussa 1989, ja se nousi yhtyeen ensimmäisenä albumina Suomen viralliselle albumilistalle. Levyn korkein listasijoitus oli 21.[5]
Lokakuussa 1990 julkaistu Hyvää yötä Bangkok nousi albumilistan viidennelle sijalle ja myi kultalevyyn oikeuttavan määrän.[5][6] ”Sukellus”-single nousi myös Suomen single- ja radiosoittolistalle.[5] Yhtyeen viides albumi Haloo julkaistiin maaliskuussa 1992, ja se nousi albumilistan toiseksi.[5] Levy myi vielä samana vuonna platinaa.[7] Haloon kappaleista neljä nousi listoille, ja ”Juppihippipunkkari” kapusi singlelistan ensimmäiseksi ja radiolistan toiseksi.[5] Suosion siivittämänä yhtye siirtyi seuraavalla kiertueellaan esiintymään klubeista ikärajattomille tanssilavoille.[3] Emma-gaalassa Neljä Ruusua palkittiin Vuoden yhtye -palkinnolla.[8]
Tammikuussa 1993 Neljä Ruusua esiintyi Joensuun kaupunginorkesterin kanssa, minkä se toisti juhannuksena Joensuun laulujuhlilla.[9] Yhtye aloitti kuudennen albuminsa äänitykset keväällä 1993.[4] Pop-uskonto julkaistiin lokakuussa 1993, ja se nousi albumilistan kärkeen. Levy myi jälleen platinaa.[5][7] ”Poplaulajan vapaapäivä” -single kapusi myös singlelistan toiselle sijalle.[5] Seuraavalle kiertueelleen yhtye palkkasi perkussionisti Kimmo Kajaston.[10] Emma-gaalassa Neljä Ruusua valittiin toistamiseen vuoden yhtyeeksi yhdessä Leningrad Cowboysin kanssa.[11] Vuonna 1994 Neljä Ruusua esiintyi Joensuussa, Turussa ja Tampereella kunkin kaupungin kaupunginorkesterin kanssa.[4] Tampereen konsertti äänitettiin ja julkaistiin Energiaa-kokoelmalla samana vuonna.[4] Levy myi kultaa, ja sen singlenä julkaistu nimikkokappale nousi listojen kärkikymmenikköön.[5][7] Kesällä 1995 Neljä Ruusua esiintyi festivaaleilla yhdeksänhenkisen tanssiryhmän kanssa.[4]
Kielenvaihdokset ja tauko (1996–2007)
Pop-uskonto-kiertueen päätyttyä yhtye koki, ettei heillä ollut ”enää suomenkieliselle yleisölle mitään annettavaa”.[12] Täten Neljä Ruusua päätti vaihtaa laulukielen englantiin ja tavoitella kansainvälistä uraa.[3] Uudelleen nimetty 4R-yhtye julkaisi maaliskuussa 1996 albumin Mood, joka nousi Suomen albumilistan kärkeen ja myi kultaa.[13][14] Levyn nimikkokappale nousi myös singlelistan kolmannelle sijalle.[5] Yhtyeen toinen englanninkielinen albumi Not for Sale julkaistiin vuonna 1997. Levy ei menestynyt edeltäjänsä lailla, ja sen korkein sijoitus albumilistalla oli 23.[15] 4R ehti esiintyä myös ulkomailla, mutta ei lopulta saavuttanut kansainvälistä menestystä.[3][12] Yhtyeen kielenvaihdos sai myös paljon kritiikkiä yleisöltä, mutta Ilkka Alanko on todennut, ettei Neljä Ruusua olisi välttämättä pysynyt yhdessä ilman 4R:ää.[3][16][17] Myös Lade Laakkonen on todennut: ”Se oli semmonen monella tapaa kaupallinen itsemurha bändiltä, mutta se piti kokeilla.”[17]
Neljä Ruusua esiintymässä lokakuussa 2006.
Neljä Ruusua aloitti uuden suomenkielisen albumin äänitykset maaliskuussa 1999.[18] Neljä Ruusua esitti myös The Hectors -nimistä yhtyettä Perttu Lepän elokuvassa Pitkä kuuma kesä, joka sai ensi-iltansa 26. maaliskuuta 1999.[19] Neljän Ruusun seuraava albumi Uusi aalto julkaistiin syyskuussa.[4] Se nousi Suomen albumilistan kärkeen ja myi kultaa.[7][20] Myös ”Hunningolla”-single kapusi singlelistan kolmannelle sijalle, ja kappaleen musiikkivideo palkittiin vuoden 1999 popvideona Jyrki Hit Awards -palkintogaalassa.[4][5] Emma-gaalassa Uusi aalto oli ehdolla Vuoden albumi -kategoriassa.[21] Yhtye aloitti levyn julkaisun jälkeen akustisen Hunningolla baareissa -kiertueen, jota seurasi varsinainen albuminjulkaisukiertue.[4] Lokakuussa 2000 yhtyeeltä julkaistiin kokoelmalevy Popmuseo, joka nousi albumilistan kärkeen ja myi platinaa.[7][20] Levyltä julkaistiin kaksi uutta singleä, joista albumin nimikkokappale nousi radiolistan viidennelle sijalle.[5] Levyn julkaisun jälkeen yhtye aloitti toisen akustisen kiertueen, jonka jälkeen he jatkoivat klubeissa vuoden lopussa.[4]
Kesäkuussa 2001 Neljä Ruusua julkaisi kesähitin ”Missä vaan”.[4] Yhtyeen kymmenes albumi Valuva taivas julkaistiin marraskuussa, ja se nousi albumilistan neljännelle sijalle ja myi platinaa.[7][20] Samana vuonna julkaistiin myös Neljä Ruusua – Soitetuimmat -nuottikirja.[4] Valuva taivas -kiertue jatkui marraskuusta 2001 elokuuhun 2002, jonka jälkeen yhtye vetäytyi tauolle.[4]
Neljän Ruusun seuraava albumi Karelia Express julkaistiin helmikuussa 2004. Se nousi albumilistan kärkeen ja ylitti kultarajan.[20] Levyn toinen single ”Elän vain kerran” nousi myös radiolistan kärkeen.[5] Karelia Express -kiertue alkoi Joensuu Areenan avajaisissa helmikuussa 2004.[4] Kitaristi Marzi Nyman paikkasi Kode Koistista osalla kesän festivaaleista Koistisen murrettua kyynärpäänsä.[22] Kiertueen päätyttyä yhtye vetäytyi jälleen tauolle.[4] Emma-gaalassa Karelia Express oli ehdolla Vuoden popalbumi -kategoriassa.[23]
Neljä Ruusua ryhtyi syksyllä 2005 työstämään seuraavaa albumiaan, jonka ensimmäinen single ”Soudat – huopaat” julkaistiin toukokuussa 2006.[4] Syyskuussa yhtye esiintyi Hartwall Areenalla Elämä lapselle -konsertissa, jossa se debytoi uuden kappaleen ”Tahdon”.[4] Neljän Ruusun 12. studioalbumi Ensi-ilta julkaistiin lokakuussa 2006, ja se nousi albumilistan kolmannelle sijalle.[20] Yhtyeen seuraava kiertue jatkui lokakuusta 2006 elokuuhun 2007, jolloin Neljä Ruusua tiedotti siirtyvänsä määräämättömän pituiselle tauolle.[4][24] Yhtye koki käyneensä pitkään ”jälkilämmöllä”, eikä tietoa mahdollisesta yhteenpaluusta ollut.[12][16][25][26]
Yhteenpaluu (2011–)
Neljä Ruusua palasi yhteen neljän vuoden tauon jälkeen Ilosaarirockin 40-vuotisjuhlan pääesiintyjänä heinäkuussa 2011.[27] Ennen tätä yhtye esiintyi salaa Ilosaaren Kerubi-klubilla helmikuussa 2011.[28] Ilosaarirockissa Neljä Ruusua debytoi uuden kappaleen ”Seitsemän päivää selvinpäin”, joka julkaistiin singlenä huhtikuussa 2012.[27]
Neljä Ruusua esiintymässä Lappeenrannan Yöt -tapahtumassa heinäkuussa 2013.
Solmittuaan levytyssopimuksen Ratas Music Groupin kanssa yhtye julkaisi 13. studioalbuminsa Katkera kuu elokuussa 2012.[1] Levy nousi albumilistan neljännelle sijalle.[20] Albumin tiimoilta yhtye aloitti klubikiertueen syksyllä 2012.[25] Lokakuussa 2013 julkaistiin kokoelmalevy Poplaulajan vapaapäivä – 20 suurinta hittiä, joka nousi albumilistan sijalle 13.[20] Maaliskuussa 2014 Neljä Ruusua aloitti Koti on tiellä -kiertueen.[29]
Yhtye julkaisi joulukuussa 2014 uuden singlen ”Sininen sunnuntai”, joka nousi radiolistan sijalle kahdeksan.[20] Neljän Ruusun 14. studioalbumi Euforia julkaistiin helmikuussa 2015, ja se nousi albumilistan toiselle sijalle.[20] Yhtye aloitti helmikuussa 2015 levynjulkaisukiertueen, joka jatkui seuraavaan kevääseen.[30] Maaliskuussa 2016 Neljä Ruusua julkaisi uuden singlen ”Saaronin lilja”.[30] Vuotta myöhemmin julkaistiin ”Sähkökitara”-single, jonka tiimoilta yhtye aloitti uuden kevätkiertueen.[31]
Neljän Ruusun oli määrä julkaista 15. studioalbuminsa vuonna 2017, mutta yhtye ei saanut tarpeeksi kappaleita ajoissa valmiiksi. Täten Ilkka Alanko ehdotti, että albumi julkaistaisiinkin kahdessa osassa.[26] Mustia ruusuja – Osa I julkaistiin lokakuussa 2017.[32] Levyn nimikkokappale nousi radiolistan toiselle sijalle.[20] Marraskuussa 2017 yhtye juhlisti ensiesiintymisestään kulunutta 35:tä vuotta järjestämällä akustisen konsertin Kanervalan koulussa niille, jotka olivat yleisössä vuonna 1982.[26] Mustia ruusuja – Osa II julkaistiin kesäkuussa 2018, jolloin levy julkaistiin myös kokonaisuudessaan fyysisessä muodossa.[32] Albumi nousi julkaisuviikollaan listasijalle 12.[20] Kesällä julkaistiin myös yhtyeestä kertova dokumenttielokuva Ohikiitäviä tähtihetkiä.[33]
Ilkka Alanko ja Kode Koistinen esiintyivät 6. joulukuuta 2018 Linnan juhlien virallisilla jatkoilla Helsingin Hotelli Kämpissä.[34] Lokakuussa 2019 Neljä Ruusua julkaisi singlen ”Surutulitus”.[35] Single ”Muuttolinnut” julkaistiin toukokuussa 2020.[36] Neljä Ruusua joutui myös lykkäämään kevätkiertuettaan koronaviruspandemia vuoksi.[37] Vuonna 2021 yhtye julkaisi singlet ”Viimeinen valssi” ja ”Seuraan sua”, joista ensimmäinen nousi radiosoittolistan seitsemänneksi.[20] Neljän Ruusun 16. studioalbumi 1000X julkaistiin 11. helmikuuta 2022, ja se nousi albumilistan kuudennelle sijalle.[38][20]
Musiikkityyli ja sanoitukset
Neljän Ruusun ensimmäisten albumien musiikkia on kuvailtu punkvaikutteiseksi suomirockiksi.[39][40] Hyvää päivää -albumilla yhtyeen musiikkityyli muuttui akustisemmaksi, minkä media tituleerasi ”Karjala-souliksi”.[17] Depeche Mode oli yksi Neljän Ruusun suurimpia esikuvia Hyvää yötä Bangkok -albumilla. Syntetisaattorit, sekvensserit ja rumpukoneet olivat levyllä keskeisiä.[3][26][41] Monet kanssamuusikot, kuten Kalle Ahola ja Aki Tykki, ovat pitäneet Neljää Ruusua tällä saralla suomalaisen musiikin edelläkävijöinä.[17] Neljän Ruusun musiikkiin vaikutti myös Britannian tanssiin suuntautunut rock. Tätä baggy-kulttuuria edustivat muun muassa Happy Mondays, The Stone Roses ja The Charlatans.[42]
Neljän Ruusun musiikki muuttui 1990-luvun aikana entistä koneellisemmaksi ja popimmaksi.[39] Yhtye palasi ”suoraviivaiseen ja osin viimeistelemättömään karheaan rockiin” Uusi aalto -albumillaan vuonna 1999.[43] Yhtye kuitenkin jatkoi erilaisten ”konerytmien” hyödyntämistä tuottaja Rauli Eskolinin avustuksella.[43][44] Euforia-albumilla Neljä Ruusua palasi osittain 1990-luvun alkupuolen tuotantoonsa kappaleiden ”haikeudella”, ”tummuudella” ja ”tanssittavuudella”.[45] ”Konerytmit” olivat jälleen vahvasti esillä, ja tuottaja Mikko ”Setä Tamu” Tamminen onnistui Kode Koistisen mukaan ”kaivamaan esille” yhtyeen melodisuuden ja rytmikkyyden, jotka olivat olleet ”jonkin aikaa piilossa”, ja tuomaan niihin samalla jotain uutta.[46]
Neljää Ruusua on usein kritisoitu muuttumattomuudesta. Muun muassa Soundin Jorma Jortikka totesi vuonna 2006: ”Neljä Ruusua on yhtä turvallinen viihdytyspartio kuin esimerkiksi Yö tai Eppu Normaali. Aina tietää, mitä saa”.[47] Ilkka Alanko on vastannut kritiikkiin toteamalla: ”Voihan sitä tietenkin kritisoida, että ollaan vuodesta toiseen liian samanlaisia, mutta vittu miksi Neljän Ruusun pitäisi kuulostaa miltään muulta kuin Neljältä Ruusulta”.[48] Hän on myös sanonut: ”Jos vertaa tämän päivän Neljää Ruusua 80-luvun Neljään Ruusuun, onhan siinä iso ero. Eikä me haluta tehdä kahta samanlaista levyä peräkkäin. Aina sitä pitää vähän uudistua”.[48]
Ilkka Alangon sanoitukset käsittelevät usein ”arkisia ihmiskohtaloita ja maailman menoa”, joita hän ammentaa muun muassa omasta elämästään.[10] Alanko on ottanut vaikutteita muun muassa Martti Syrjän ja Mikko Saarelan teksteistä.[49] Alanko on luonnehtinut osaa sanoituksistaan ”tietoisesti naiiveiksi”.[49] Hänen tekstejään on kuvailtu myös ”itseironisiksi”: niissä ”keski-ikäinen kertojaminä haaveilee nuoruuden hurjista rock-vuosista”.[45] Alanko toimi pääsäveltäjänä yhtyeen kolmella ensimmäisellä albumilla, mutta Hyvää yötä Bangkok -levyllä kitaristi Kode Koistinen ryhtyi ottamaan suurempaa sävellysvastuuta.[3] Alanko on kuvaillut Koistisen sävellyksiä ”tummasävyisiksi” ja ”melankolisiksi”.[3] Sittemmin Koistinen on säveltänyt valtaosan Neljän Ruusun tuotannosta, ja hänellä on viimeinen sananvalta kappaleiden sovituksiin.[50]
Jaakko Sakari Teppo (16. helmikuuta 1953 Iisalmi[1] – 26. helmikuuta 2024 Joensuu[2]) oli suomalainen kuplettilaulaja, kansantaiteilija, satiirikko ja trubaduuri. Erityisesti hänen tuotannossaan, niin musiikillisessa kuin pakinoissakin ovat esillä oman kotiseudun, Savon ja Pohjois-Karjalan murre, maaseutukulttuuri ja yhteiskunnalliset ongelmat, joihin hänen satiirinsa kohdistuu. Teposta käytettiin nimityksiä ”Ruikonperän multakurkku” ja ”karjalaistunut savolainen”. Näkemyksiltään Teppo oli vasemmistolainen[3].
Jaakko Tepolla oli tapana peilata yhteiskunnallisia asioita kuvitteellisen Ruikonperän kylän tapahtumien, erityisesti sen asukkaiden kuten Toivo ”Topi” Ryynäsen, Veikko Römppäisen sekä Visa P. A. Kottisen tekemisten sekä olemisten kautta.
Tepon tunnetuimpia kappaleita ovat ”Pamela”, ”Pilkillä”, ”Hilma ja Onni”, ”Mikko-sika Mallorcalla”, ”Työttömän veisu”, ”Ieva”, ”Rötösrock” ja ”Sammakkoprinssi”.
Ura
Koko kansan kuplettitähti
Jaakko Teppo opiskeli koneinsinööriksi. Hän sai paperit vasta 35 vuotta myöhemmin.[4] Hän ei ole koskaan tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä. Keikkailu kuplettilauluperinteen ylläpidon merkeissä suuntautui ensin lähialueille, mutta myöhemmin myös pääkaupunkiseudulle.
Vuosina 1978 ja 1979 Teppo voitti kuplettilaulun Suomen mestaruuden, jonka ansiosta suosio ja kiertuetahti koveni entisestään.
Suosionsa huipulla ”Ruikonperän multakurkku” oli 1980–1990-luvuilla, jolloin kuplettilauluja syntyi kuuden CD-levyllisen verran. Kerrotaan, että Teppo olisi sanoittanut sekä säveltänyt uusia kappaleita pysäköintialueilla ja jopa auton ohjauspyörässä. Välissä hän ehti toimia vielä pakinoitsijana lehdissä, muun muassa Karjalan Heili -lehdessä[5] ja radiossa. Vuonna 1984 hänet valittiin Suomen seksikkäimmäksi miesesiintyjäksi. Kisassa taakse jäivät muun muassa Urpo Martikainen, sekä Frederik. 1992 Jaakko Teppo valittiin Vuoden viihdetaiteilijaksi.
Sairauskohtauksesta uuden sukupolven suosioon
Jaakko Teppo vuonna 2016.
Jaakko Tepon menestyksekäs ura katkesi vuonna 1995 aivoinfarktiin, jonka osittain laukaisi Tepon epäonnistunut yritys julkaista Iisalmessa ilmaisjakelulehti Piällysmiestä. Tämä yhdessä siitä seuranneine velkataakkoineen vei Tepon työkyvyttömyyseläkkeelle. Puolikkaan työeläkkeensä lisäksi Tepolle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Hän lopetti keikkailun, mutta jatkoi pakinoiden kirjoittamista lehtiin. Vuonna 2008 Jaakko Teppo kirjoitteli yhä vakituisesti Joensuussa ilmestyvään Karjalan Heili -ilmaisjakelulehteen.[6]
2000-luvulla Tepon kappaleita ovat esittäneet hänen poikansa Ilja ja Johannes sekä Sössölandian Kultakurkut -yhtye, jossa esiintyvät Ismo ja Ilkka Alanko sekä Cyde Hyttinen. Vuonna 2009 ilmestyi Pörsänmäen Sanomat -tribuuttilevy, jossa Tepon kappaleita esittävät muun muassa Nightwish, Kotiteollisuus, Happoradio, Värttinä, Jarkko Martikainen, Eläkeläiset ja useat muut suomalaiset artistit. Myös Turnusband-orkesteri on 2000-luvulla versioinut Jaakko Tepon kappaleita raskaammalla otteella.[7]
16. heinäkuuta 2006 ilmestyi Jaakko Teppo -aiheinen DVD-levy Onnen kerjäläiset[8].
Joensuun Popkatu-tapahtuman yhteydessä pidettiin 10. heinäkuuta 2007 Jaakko Teppo -ilta, jolloin julkistettiin Karjalan kunnailla 1984 -äänite sekä Jaakko Teppo -laulelmakilpailu. Karjalan kunnailla -äänite on äänitetty Joensuussa Karjalan Messuilla vuonna 1984.
Huhtikuussa 2008 julkaistiin Tepon siihen asti kattavin kokoelmajulkaisu Jälkitauti – Kaikki levytykset 1980–1986. Tupla-CD:n muodossa julkaistu kokoelma sisältää yhteensä 56 esitystä, joukossa 15 aiemmin julkaisematonta kotiäänitystä ajalta ennen ensimmäistä albumia.
Heinäkuussa 2009 kokoelma sai jatkoa, jolloin julkaistiin tupla-CD Sammakkoprinssi – Kaikki levytykset 1987–1993. Kokoelma sisältää 63 esitystä, joista noin viidesosa on aiemmin julkaisemattomia.
Syksyllä 2009 alkoi kiertue ”Onnen kerjäläiset – Jaakko Teppo musikaali”, joka kiersi maata myös vuonna 2010.
Vuodesta 2010 Jaakko Teppo toimi taustavaikuttajana poikiensa Iljan ja Johanneksen perustamassa joensuulaisessa viihdealan yrityksessä Fun Pandemiassa[9].
Ruikonperän Sinfonia -nimiset[10] Tepon 70-vuotisjuhlakonsertit järjestettiin Kuopiossa 15. elokuuta 2023 ja Joensuussa 17. elokuuta 2023.
Kesällä 2023 Joensuun Utran Uudessa Teatterissa esitettiin 70 vuotta täyttäneen Tepon kunniaksi musiikkikomedia Jaska, jonka käsikirjoittivat Antti Heikkinen ja Ilja Teppo.[11]
Aleksis Kiven Seura myönsi Tepolle Eskon puumerkki -tunnustuspalkinnon 2017.
Yksityiselämä
Muusikot Ilja ja Johannes Teppo ovat Jaakko Tepon poikia.[12]
Teppo oli vielä 1980-luvulla SKDL:n jäsen ja esiintyi muun muassa Kalevi Kivistön presidentinvaalikiertueella. Hän luonnehti myös myöhemmin itseään vasemmistolaiseksi. Tepon isä oli Iisalmen kaupunginvaltuustossa SKDL:n edustajana.[13]
Jaakko Teppo oli innokas raviharrastaja ja omisti myös itse osuuden suomenhevosesta.[14]
Teppo on haudattu Joensuun ortodoksiselle hautausmaalle.[15]
