Nippon Girls: Japanese Pop, Beat & Bossa Nova 1967-69
Kuvaus
Aivan helekatin harvinainen kokoelma japanilaista pop-beat-bossanovaa. Keltainen vinyyli on soittamaton. Kansi kuin uusi, paitsi että vasena alakulma on rutussa (kts. kuvat). Gatefold. Discogsin tiedot tässä: https://www.discogs.com/sell/release/4373291
Various - Nippon Girls: Japanese Pop, Beat & Bossa Nova 1967-69
Big Beat Records – HIQLP 001
Big Beat International, Nippon Girls
Vinyl, LP, Compilation, Reissue, Purple
UK, 2013
Beat, Pop Rock, Bossanova, Kay?kyoku, Group Sounds
A1 Jun Mayuzumi– Black Room
A2 Mie Nakao– Sharock No.1
A3 Keiko Mari– Tsukikage No Rendezvous
A4 J Girls– Kiiro No Sekai
A5 Reiko Ohara– Peacock Baby
A6 Mieko Hirota– Nagisa No Tenshi
B1 Rumi Koyama*– Watashi No Inori
B2 Nana Kinomi & Leo Beats*– Suki Sa Suki Sa Suki Sa
B3 Miki Obata– Hatsu Koi No Letter
B4 Ryoko Moriyama– Ame Agari No Samba
B5 Ayumi Ishida– Taiyou Wa Naite Iru
B6 Sayuri Yoshinaga With Schoolmates*– Koi No Yorokobi
Levy kuulostaa tältä: https://www.youtube.com/watch?v=-qzxN4PASP4&list=PLEettvwE6c0grSl9X4wAhEODkPu8DwQDN
Aivan huikeaa musiikkia! Tällä saa kannat kattoon!
”Nippon Girls”, joka juhlistaa Japanin 1960-luvun pop-skenen naispuolta. LP sisältää tusinan kohokohtia pari vuotta sitten Big Beat International -logollamme julkaistulta samannimiseltä CD:ltä, joka on yksi viimeaikaisista myydyimmistä kappaleistamme. Tokiossa entisen asukkaan, DJ Sheila Burgelin, kokoama ”Nippon Girls” -CD herätti muutamia kulmakarvoja täällä Ace HQ:ssa, mutta tyttöpopin taitaja Sheila tiesi mitä teki. Kokoelma sai ylistäviä arvosteluja ja siitä tuli jonkinlainen vasemmistolainen hitti klubien ja nuorten hipsterien keskuudessa. Sheila toimitti myös kiehtovat ja akateemiset kansitekstit, joista saamme tietää, että bikineihin pukeutuneen kansikuvatyttö Jun Mayuzumin kappale ”Black Room” ”ylpeilee jyskyvillä bassolinjoilla ja tanssilattiavalmiudella, joka on jo herättänyt freakbeat-keräilijöiden huomion, kun taas Mie Nakaon fuzz-rock ”Sharock No. 1” ottaa mallikseen ”Green Onionsin”. Keiko Marin ”Tsukikage No Rendezvous” on kesympi teos, jossa on latinorytmejä ja söpöä sanailua Marin ja hänen mieskuoronsa välillä. J Girls -yhtyeeseen kuuluivat sisaret Shinobu ja Jun Hazuki. Heidän ”Kiiro No Sekai” äänitettiin vuonna 1969, mutta se pysyi salassa vuoteen 1995 asti julkaistussa ”Cutie Pops Collectionissa”. Reiko Oharan ”Peacock Baby” julkaistiin vuonna 1968 ja se tuli herkullisessa avattavassa kansipaperissa. Mieko Hirota oli musiikin raskaansarjan edustaja, lähellä Dusty Springfieldiä kyvyssään herättää kunnioitusta äänellään. 60-luvun puolivälissä hänet työskenteli parina Kyohei Tsutsumi, yksi Japanin suurimmista pop-säveltäjistä/tuottajista. Hänen rakkautensa angloamerikkalaisiin levyihin on selvästi kuultavissa kappaleessa 'Nagisa No Tenshi', jonka taustaraitaa ei ole kovin hienovaraisesti kopioitu 'Cool Jerk' -albumista.”
Toinen puoli on yhtä mukaansatempaava kuunneltava. Aloittaja Rumi Koyama oli "go-go-tanssija Beat Pops -televisio-ohjelmassa". Hänen debyyttisinglensä on melko suorakulmainen, mutta sen jazz-henkinen "Watashi No Inori" on juuri sopivasti raakaa ja teinimäistä. Vuotta sen jälkeen, kun Carnabeats iski yleisöön tulkitsemalla Zombien "I Love You" -kappaleen, jonka nimi muutettiin uudelleen "Suki Sa Suki Sa Suki Saksi", Nana Kinomi sisällytti saman kappaleen albumilleen "Let's Go Nana!". GS-yhtye Leo Beatsin kanssa. Voit kuulla puoliksi amerikkalaisen, puoliksi japanilaisen mallin Miki Obatan kamppailevan korkeiden nuottien kanssa kappaleessa "Hatsu Koi No Letter", mutta sitä pidetään japanilaisen tyttöpopin vakiokappaleena. Ryoko Moriyaman "Ame Agari No Samba" todistaa japanilaisen bossa novan korkeaa laatua – yhtä rentoa ja tunnelmallista kuin sen jäljittelemät brasilialaiset alkuperäiskappaleet. Entisen taitoluistelijan Ayumi Ishidan "Taiyou Wa Naite Iru" on täyttä melodraamaa, cembalon ja jousisoittimien pyörremyrsky. Yli sadan elokuvan tähti Sayuri Yoshinaga vetosi japanilaiseen valtavirtaan vaatimattomalla imagollaan ja kyvyllään saada yleisö kyyneliin. Hänen "Koi No Yorokobi" on täydellinen japanilaisen tyttöpopin pohja – synkkää mutta optimistista, taustalla tyttöjen kuoro Schoolmatesin siristellen.
"Nippon Girls" on erittäin suositeltava tyttöbändien ystäville, GS-groovereita soittaville ja kaikille muille, joilla on tarkka korva eklektisille soundeille. LP-versiossa on suunnittelija Niall McCormackin suunnittelema pirteä avattava kansi. Hän loi myös levyn sisältä löytyvän 23-tuumaisen neliönmuotoisen julisteen.
