Rainio - Älyn älyäminen



Kuvaus
Psykologis-filosofisia kommentaareja
Minerva
2005
Kirjaston poisto
Pehmeäkantinen
Liimasidos osin retkahtanut. Kaikki sivut kuitenkin toistaiseksi kiinni selässä. Ei johtune niinkään käyttäjästä, vaan liimasidos ollut alunperinkin heikko
netistä:
Kullervo Rainio on professori, poliitikko ja kirjailija. Hän pohtii tuotannossaan vapautta ja kyseenalaistaa lukkoon lyötyjä asenteita. Kansainvälisesti arvostettuna tiedemiehenä Rainio on poikkeuksellinen kaunokirjailija Suomessa.
Runoilija
Rainio kuvaa runoissaan sodan jälkeistä uuden alkua. Esikuvia ovat Uuno Kailas, Katri Vala ja muut ekspressionistit, aiheita luonto, taide ja heräävä rakkaus.
Runoissa arvostellaan ennakkoluuloja ja kaavoittuneisuutta, ja kokoelmaan Lapsellinen yksinpuhelu sijoitetut aforismit, ”Rakeet”, ryöppyävät kohti teennäisyyttä ja totisuutta. Nimiosasto on leikillinen vastine Olavi Paavolaisen Synkälle yksinpuhelulle.
Rainion herkulliset parodiat 1940-luvulta ovat mukana Valituissa runoissa (2000). Moniosainen ”Elegia raitiovaunulle” välittää raitiovaunusta myöhästyneen tunnelmia mm. V.A. Koskenniemen, P. Mustapään ja Olavi Paavolaisen tyyliin.
Huumori ja satiiri ovat tavallisia Rainion runoissa, ja hänen muistelmissaan ovat päällimmäisinä leikillisyys, lempeä itseironia ja asioiden monipohjaisuuden taju.
Jyväskylän seutu valottuu hyvin Rainion kolmessa muistelmateoksessa. Lapsuutta varjostavat köyhyys ja isän juopottelu, varhaisnuoruutta sulostuttaa orastava rakkaus. Pian ovat vuorossa sota ja Talin ja Ihantalan taistelut, sitten opiskeluvuodet.
Tiedemies, tietokirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja
Rainio on julkaissut kirjoja psykologian ja sosiaalipsykologian alalta. Hän erittelee valtaa ja valtasuhteita teoksessaan Valta ja vallankäyttö, jossa hän pohtii antamisen ja rakkauden suhdetta valtaan ja vallan synnyttämään riippuvuuteen.
Kullervo Rainio valittiin kansanedustajaksi kaksi kertaa. Professorin tehtäviensä ohella hän on lukuisia järjestötoimia hoitanut kulttuurivaikuttaja.
Artikkelissa ”Taiteen välittymisen ongelma”, joka on taiteiden ja taidekasvatuksen puolustus, Rainio kirjoittaa taideteoksesta ilmaisun ja ajattelun uudistajana tai vakiinnuttajana. Hän jatkaa:"Taiteen välittymis- ja vastaanottamisongelma on pikemminkin osa laajaa asenteittenmuodostumis-kysymystä: Onnistuuko kasvatuksemme ylimalkaan tuottamaan ja säilyttämään sisäisesti vireitä ihmisiä, jotka jatkuvasti osaavat kysyä ja omaksua uutta putoamatta jo varhaisessa kehityksen vaiheessa kaavamaisuuteen ja henkiseen automaattisuuteen, nappulanpainaja-ihmisiksi. Siinä on taiteen välittymisen avain."
















