Sham 69: That´s Life (1. UK-painos, Gatefold)

Yhtyeen toka levy vuodelta 1978, näyttäisi olevan brittipainos, eka tai toka.

Vinyyli erinomaisessa kunnossa eikä kansissakaan valittamista (pientä reunakulumaa toki).

A1 Leave Me Alone

Written-By – Parsons*, Pursey*

A2 Who Gives A Damn

Written-By – Parsons*, Pursey*

A3 Everybody's Right, Everybody's Wrong

Written-By – Parsons*, Pursey*

A4 That's Life

Written-By – Parsons*, Pursey*

A5 Win Or Lose

Written-By – Parsons*, Pursey*

B1 Hurry Up Harry

Written-By – Parsons*, Pursey*

B2 Evil Way

Written-By – Parsons*, Pursey*

B3 Reggae Pick Up Part I

Written-By – Pursey*

B4 Sunday Morning Nightmare

Written-By – Parsons*, Pursey*

B5 Reggae Pick Up Part II

Written-By – Pursey*

B6 Angels With Dirty Faces

Written-By – Parsons*, Pursey*

B7 Is This Me Or Is This You ?

Written-By – Parsons*, Tregunna*, Cain*

Sham 69 on englantilainen vuonna 1975, Surreyn kreivikunnan Hershamissa perustettu punkyhtye. Yhtye hajosi vuonna 1980, laulaja Jimmy Purseyn suunnattua soolouralle. Pursey ja kitaristi Dave Parsons kasasivat yhtyeen uudelleen uusilla soittajilla vuonna 1987. Yhtyeen kokoonpano on vaihtunut matkan varrella moneen otteeseen.[1]

Sham 69 on eräs menestyneimmistä brittiläisistä punkyhtyeistä viidellä Top 20 -listalle yltäneellä singellään. Alusta alkaen Sham 69:n soundi oli helposti lähestyttävää: suoraviivaista punkrockia, jonka kertosäkeissä oli usein yhteislauluun sopivia iskulauseita.[1]

Sham 69

Yhtyeen perustaminen

Jimmy Pursey perusti Sham 69 -yhtyeen työläisluokkaisessa Hershamin yhteisössä Surreyssa vuonna 1975. Nimi tuli vanhasta graffitista, joka juhlisti paikallisen jalkapallojoukkueen voittokautta vuonna 1969.

Bändi koki jo uransa alussa useita jäsenten vaihdoksia, ennen kuin ensimmäinen vakiokokoonpano muodostui: Jimmy Pursey (laulu) Dave Parsons (kitara), Albie (basso) ja Mark Cain (rummut). He alkoivat soittaa säännöllisesti pahamaineisella lontoolaisella punk-klubilla Roxyssa, jossa he keräsivät uskollisen fanikunnan.[1]

Yhtyeen suosion aika

Pieni itsenäinen levy-yhtiö Step Forward julkaisi bändin ensimmäisen singlen ”I Don’t Wanna” syyskuussa 1977. Singlen menestys ja kasvava fanikunta saivat Polydorin kiinnittämään bändin Isossa-Britanniassa. Sen ensimmäinen albumi Tell Us the Truth – toinen puoli nauhoitettu live-esiintymisestä ja toinen studiossa – julkaistiin alkuvuodesta 1978. Sire Records julkaisi albumin Yhdysvalloissa. Albumin julkaisun aikoihin yhtyeen basisti lähti bändistä ja hänen tilalleen tuli Dave Tregunna.[1]

Sham 69:n toinen albumi That’s Life julkaistiin syksyllä 1978, ja se sisälsi kaksi hittiä, ”Hurry Up Harry” ja ”Angels with Dirty Faces”, joka ylsi listasijalle 19.[2]

Kun monien ensimmäisen aallon punk-yhtyeiden suosio alkoi hiipua, Sham 69:n suosio jatkoi kasvuaan. Yhtye kohtasi kuitenkin ongelmia: bändin riehakas ja yhteislauluun kannustava asenne alkoi vetää puoleensa väkivaltaisia ja sekä häiriöitä aiheuttavia skinheadeja ja tappelut yleistyivät keikoilla. Keikoista tuli myös Britannian äärioikeistolaisen (ja rasistisen) National Front -puolueen rekrytointipaikkoja, vaikka yhtyeen jäsenet eivät olleet itse äärioikeistolaisia. Sham 69 -laulaja Pursey vastusti mediassa National Frontia.[1]

Yhtyeen hajoaminen

Sham 69:n kolmas albumi The Adventures of Hersham Boys oli kaupallinen menestys, kuten myös single ”If the Kids Are United”, joka ylsi listoilla peräti sijalle 9, mikä oli bändin paras listasijoitus. Bändin suosiota kasvatti myös esiintyminen suositussa Top of the Pops -TV-showssa, mutta keikoilla lisääntynyt väkivalta vaikeutti kiertueita. Laulaja Jimmy Pursey alkoi menettää kiinnostustaan yhtyettä kohtaan. Yhtyeen rumpali Mark Cain jätti pian bändin, ja Ricky Goldstein otti rummut vastuulleen. Bändin neljännen, The Game -albumin saatua nihkeän vastaanoton sekä kriitikoilta että faneilta Pursey päätti hajottaa Sham 69:n vuonna 1980.[1]

Myöhemmät vuodet.

Laulaja Jimmy Pursey lavalla Sham 69 -yhtyeen kanssa vuonna 2016.

Yhtyeen hajottua laulaja Jimmy Pursey siirtyi soolouralle. Hän teki yhteistyötä Sex Pistols -kitaristi Steve Jonesin ja -rumpali Paul Cookin kanssa sekä julkaisi myös joukon kunnianhimoisia mutta kaupallisesti epäonnistuneita soololevyjä.[1]

Rick Goldstein, Dave Parsons ja Dave Tregunna puolestaan yhdistivät voimansa The Dead Boysin laulajan Stiv Batorsin kanssa ja perustivat The Wanderers -yhtyeen, joka julkaisi yhden albumin. The Wanderersin hajottua Tregunna ja Bators perustivat The Damned -yhtyeen kitaristin Brian Jamesin kanssa The Lords of the New Church -yhtyeen, joka saavutti laajaa kansainvälistä suosiota.[1]

Vuonna 1987 Pursey ja Parsons kokosivat uuden version Sham 69:stä. Yhtyeen kokoonpano on muuttunut monta kertaa, mutta siinä on toisinaan soittanut myös yhtyeen vanha basisti Dave Tregunna. Jimmy Pursey jatkaa yhä myös soolouraansa.[1]

Alkuperäisen kokoonpanon Neil Harris kuoli syöpään tammikuussa 2018.[3]

Jäsenet

Jimmy Pursey – laulu (1975–1980, 1987–2006, 2011–)

Dave Parsons – kitara (1977–1980, 1987–)

Dave Tregunna – bassokitara (1977–1980, 2011–)

Robin Guy – rummut (2012)

Entiset jäsenet

Neil Harris – soolokitara (1975–1977)

John Goode – rytmikitara (1975–1977)

Albie Slider (Albert Maskell) – bassokitara (1975–1977)

Andy Prince – bassokitara (1988–1991)

Mat Sargent – bassokitara (1995–2007)

Billy Bostik – rummut (1975–1977)

Mark Cain – rummut (1977–1979)

Ricky Goldstein – rummut (1979–1980)

Sonny Boy Williamson – rummut (1988)

Ian Whitewood – rummut (1988–2011)

Danny Fury – rummut (2011–2012)