Herra Wittgensteinin kirjapaketti, joka sisältyää seuraavat kahdeksan kirjaa (HUOM! Lue kunkin kirjan osalta niiden kuntoa koskeva esittely, niin ei tarvitse jälkikäteen puhua siitä, mistä ei tarvitse puhua, kun on esittelyt lukenut :)

1) Tractatus logico-philosophicus eli Loogis-filosofinen tutkielma. (Logisch-philosophische Abhandlung, 1921.) 1. painos 1971. Suomentanut Heikki Nyman. Helsinki: WSOY. Kunto erinomainen!

2) Filosofisia tutkimuksia. (Philosophische Untersuchungen, 1953) 1. painos. Suomentanut Heikki Nyman. Helsinki: WSOY, 1981. Kansissa kulumaa, 45 sivulla alleviivauksia/merkintöjä.

3) Filosofisia tutkimuksia. (Philosophische Untersuchungen, 1953) Suomentanut Heikki Nyman. 2. painos Helsinki: WSOY, 1999. Hyväkuntoinen, paitsi että 20 sivulla alleviivauksia/merkintöjä.

4) Zettel: Filosofisia katkelmia. ((Zettel, 1967.) Kirjoitettu 1929–1948. Julkaisseet G. H. von Wright ja G. E. M. Anscombe) Suomentanut Heikki Nyman. 1. painos. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08289-9. Erittäin hyväss kunnossa oleva kirja. Ei merkintöjä sisäsivuilla.

5) Varmuudesta. (Über Gewißheit, 1969) Suomentanut Heikki Nyman. Helsinki: WSOY, 1975. 1. painos.. ISBN 951-0-06646-X. Kunto hyvä, 16 sivulla alleviivauksia/merkintöjä.

6) Yleisiä huomautuksia. ((Vermischte Bemerkungen, 1977.) Kirjoitettu noin 1932–34. Toimittanut Georg Henrik von Wright yhteistyössä Heikki Nymanin kanssa) Suomentanut Heikki Nyman. Helsinki: WSOY, 1979. 1. painos. ISBN 951-0-08812-9. Kannessa taite ja kuudella sivulla alleviivauksia/merkintöjä.

7) Philosophical Investigations. Basil Blackwell, Oxford 1963. 232-sivuinen englanninkielinen kovakantinen, sidottu teos,. Läpeensä lyijykynällä alleviivattu sieltä täältä, marginaaleissa lukijansa siistejä merkintöjä suonmeksi. Ne saa pyyhittyä pois, mikäli haluaa.

8) Remarks on the Foundations of Mathematics. Basil Blackwell, Oxford 1964. 204-sivuinen englanninkielinen kovakantinen, sidottu teos. Noin 50 sivulla alleviivauksia ja merkintöjä kevyellä lyijykynällä. Ne saa helposti kumitettua pois, jos niin mielii tahi on tarvis.

Koko paketti yhdellä huudolla. Jos tämä kirjapakettio ei mene kaupaksi, niin laitan nämä yksittäin myyntiin. So it goes.

Kaupanpäälle tulee David Edmonsin ja John Eidinowin teos "Wittgensteinin hiiöihanko", joka kertoo Witggensteinin ja Karl Popperin kiistasta, jossa saatettiin kalistella hiilihankoja. Todistajana tässä elämönviisastelijoiden sanasäiläilyssä oli itse Bertrand Russell.

Ludwig Josef Johann Wittgenstein (26. huhtikuuta 1889 Wien, Itävalta-Unkari – 29. huhtikuuta 1951 Cambridge, Yhdistynyt kuningaskunta) oli itävaltalais-englantilainen filosofi, joka vaikutti 1900-luvun alkupuolella loogiseen empirismiin ja analyyttisen filosofian syntyyn. Wittgensteinin tuotanto jaetaan usein varhaiseen ja myöhäiseen kauteen. Vaikka hänen ajattelunsa muuttui ajan mittaan radikaalistikin, muutamat tutkijat ovat myös painottaneet hänen teostensa olennaisia jatkuvuuksia.

Saatuaan Tractatuksen valmiiksi Wittgenstein uskoi ratkaisseensa kaikki oleelliset filosofiset kysymykset. Wittgensteinin isä Karl kuoli vuonna 1913 ja jätti perillisilleen valtavan omaisuuden. Ludwig Wittgenstein palasi sodasta fyysisesti ja psyykkisesti uupuneena ja luopui perinnöstään sodan jälkeen. Hän päätti jättää filosofian ja ryhtyi opettajaksi Itävallan maaseudulle pieneen Trattenbachin kylään. Samaan aikaan Tractatus alkoi herättää kiinnostusta, ja niin sanotun Wienin piirin jäsenet olivat siitä erityisen innostuneita. Wienin piiri koostui filosofeista, joiden mielestä filosofian tulisi olla luonteeltaan luonnontieteitä muistuttavaa ja sen tärkeimpänä apuvälineenä olisi käytettävä modernia logiikkaa. Wieninpiiriläiset kokivat käyttökelpoiseksi etenkin Tractatuksen tieteeseen soveltuvan puolen, joka koskee väitelauseiden mielekkyyden rajoja ja suhdetta. Vaikka Tractatus ja looginen empirismi yhdessä muodostivat analyyttisen filosofian perustan, Wittgenstein suhtautui Wienin piirin toimintaan epäillen. Hän ei kannattanut loogisten empiristien ateismia ja fysikalismia.

Lyhyehkön opettajanuransa jälkeen Wittgenstein päätyi tutkimaan Tractatusta uudelleen. Hän katsoi tehneensä useita vakavia virheitä ja palasi jälleen filosofian pariin. Wittgensteinin myöhemmältä kaudelta on jälkipolville jäänyt paljon muistiinpanoja ja luentomateriaalia sekä muutamia vasta paljon myöhemmin julkaistuja kirjoja. Tärkein myöhäiskauden teos on Filosofisia tutkimuksia, jossa hän esittelee pääajatuksensa hyvin selvästi. Vasta Wittgensteinin kuoleman jälkeen kirjaksi kootussa Filosofisissa tutkimuksissa hän esittää muun muassa paljon puhutun yksityisen kielen argumentin ja käsittelee siinä säännön seuraamisen ongelmaa.

Wittgensteinin kielipeliajatus on vaikuttanut uskonnonfilosofiseen keskusteluun ja fideismin syntyyn, vaikka Wittgenstein itse ei yhdessäkään pääteoksistaan tarkastellut erityisesti uskonnollista kieltä.