Pertti Virtaranta : Vienan kyliä kiertämässä : karjalais....

Virtaranta, Pertti : Vienan kyliä kiertämässä : karjalaiskylien entistä elämää Venehjärvestä Kostamukseen

Erittäinkin hyväkuntoinen kirja. Sidottu kansipaperein (kovakantinen)

Kustantaja: Kirjayhtymä

Painovuosi: 1978

Sivumäärä: 287

Tästä kirjastahan joku Erkki twistaisi mutkattomasti viiskybää euroa, mutta olkaamme kohtuullisia hinnoittelussa, ettei tarvitse mahdottomia huutaa.

Venehjärvi (ven. ????????, ?????'???? tai ?????????, Sudnozero) on kylä Karjalan tasavallassa Kostamuksen kaupunkipiirissä. Vuonna 2013 siellä oli 3 asukasta, ja kylä on yksi Vienan runokylistä.

Neuvostoliiton vuoden 1926 väestönlaskennassa ja vuoden 1933 väestönlaskennassa kylä kuului Ponkalahden kyläneuvostoon. Vuonna 1933 kylässä oli 341 asukasta, joista 318 oli karjalaisia. Venehjärven kylässä on enimmillään ollut 40 taloa ja lähes 300 asukasta. Valtaosa asukkaista siirrettiin kylän likvidoinnin jälkeen ensin Ponkalahteen ja sitten sen hävittämisen myötä Vuokkiniemeen.

Kylä sijaitsee noin 25 kilometrin päässä Vuokkiniemestä Venehjärven rannalla. Maitse Venehjärvelle pääsee tietä pitkin matkaamalla noin 12 kilometriä Vuokkiniemestä Vuonniseen päin ja kääntymällä vasemmalle. Paikalla on puinen kyltti: Venehjärvi 12 km. Tie on hiekkatietä ja mutkittelee hiekkaharjun päällä johtaen ja päättyen suoraan kylään.

Tienviitta Venehjärvelle noin 12 km Vuokkiniemestä

Historia

Laulajistaan, mahtavista tietäjistään ja urhokkaista karhunkaatajistaan tunnettu Venehjärvi kuului aikoinaan hallinnollisesti ja kirkollisesti Vuokkiniemen pitäjään. Venehjärvi oli suuren Ylä-Kuittijärven vesistön kyliä, josta voitiin veneellä lasketella aina Vienanmerelle saakka. Se oli kuitenkin syrjässä pienten vesien takana, ja tämän vuoksi se säilytti karjalaisen luonteensa ja tapansa puhtaana. [1]

Perimätiedoissa Venehjärven kylä olisi saanut asukkaansa jo 1500-luvulla. Asutus ei todennäköisesti ole ollut vielä tuolloin kovin pysyvää. Perimätiedon mukaan alueella liikkui ja ehkä asuikin saamelaisia. Näistä asutusjäljistä kertovat myös ikiaikaiset kylän perinteet, kuten aikoinaan pakanarituaaleista alkunsa saanut Pokkojuhla.[2]

Perimätiedoissa on myös tarina Hosko-nimisestä miehestä, joka saapui Venehjärvelle yhdestä puusta koverretulla haapiolla ja asettui asumaan kylän kauneimpaan paikkaan. Kylän asujaimiston tutkimus eri nykyajan keinoja käyttäen ei ole osoittanut sitä, että asukkaat olisivat tulleet Suomesta.[3]

Kylä on tullut tunnetuksi varsinkin I. K. Inhan kuvien ja matkakertomusten perusteella. Venehjärven kylän sijainti vaikutti siihen, että ensimmäiset runonkerääjät eivät sinne löytäneet. Kylästä on kuitenkin myöhemmin kerätty runsaasti kalevalaista runoa ja perimätietoa. Kylän asukkaat olivat eritoten taitavia kansanparantajia. Elias Lönnrot on kuitenkin D. E. D. Europaeuksen mukaan käynyt Venehjärven kylässä, josta hän kertoo matkakertomuksessaan vuosilta 1845–1846: ”Wenehjärven kylässä, 10 virstan päässä siitä, en käynyt luottaen Tohtor Lönnrotin siellä käydessään jo tarkoin ottaneen kaikki runot, joita siellä mahtoi olla. Jäl’estäpäin kuulin kuitenkin, että siellä vielä olisi ollut jotakuta ennen saamatontakin.” Pääosa keräyksistä kylässä on kuitenkin tapahtunut 1870-luvulla.[4][5]

Vihtoora Lesosen talo. Rakennettu vuonna 1894

Kylä tänään

Venehjärvi kuuluu Vuokkiniemen suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki 2017 -alueeseen. Nykyään vakinaisesti Venehjärvellä asuu vain kaksi henkilöä ympärivuotisesti. Lisäksi muutamilla entisillä venehjärveläisillä on siellä kesämökki. Kyläläiset puhuvat karjalaa, suomea ja venäjää, kuin myös kaikki kesämökkiläiset. Kylän pääasiallinen elinkeino on matkailu ja siellä onkin majoitustilaa nykyaikaisissa mökeissä yli 30 hengelle. [6]

Venehjärven alueella on myös Karjalan Tasavallan Kansallispuisto, jonne voi tehdä ohjattuja retkiä. Lisäksi kylän nähtävyyksiin kuuluu toki itse kylä, jota sanotaan Vienan kauneimmaksi, mutta myös historiallisesti kiinnostava vanha kalmismaa Tetriniemessä sekä Hökkälän museotalo, joka avattiin entisöinnin jälkeen vuonna 2013[7] sekä uudelleen rakennettu tsasouna. Kylässä ja kansallispuistossa vierailee vuosittain satoja matkailijoita ympäri maailman.[8][9]

Kylän muistomerkissä, joka on pystytetty 2010 on lehmänkelloja

Pokkojuhla ja sen historia

Venehjärven perinteinen kyläjuhla on nimeltään Pokkojuhla, jota vietetään vuosittain elokuussa ajoittuen kuun viimeiselle viikonlopulle. Tapahtumassa keitetään lihakeittoa avotulella. Pässiä ei nykyisin teurasteta itse juhlassa.

Kuten kaikissa karjalaisissa kylissä keskittyi tämänkin kylän uskonnollinen elämä tsasounan ympärille. Ikivanha vihreän sammaleen kattama pieni tsasouna sijaitsi suurten kuusien ja petäjien alla. Okruata eli aita ympäröi aluetta, joka oli pyhitetty Pyhälle Miikkulalle. Joka vuosi Pohrotsan, Jumalan synnyttäjän päivänä, Venehjärven praasniekkana tämä paikka oli merkillisen, ikivanhan näytelmän tapahtumapaikkana.

Pokkojuhla väkeä Venehjärvellä.

Aikaisin Pohrotsan aamuna vaelsi ympäristön kylistä – Vuokkiniemen pogostalta, Tollonjoelta, Tšenasta, Vuonnisesta, Ponkalahdesta, Kivijärvestä ja Latvajärvestä – ristirahvasta taluttaen Pyhälle Miikkulalle luvattuja pokkoja eli pässejä. Ne oli toivotettu karjaonnen kohentamiseksi, ja vanhan tavan mukaan ne tuotiin uhripaikalle uhrattavaksi. Pohrotsan aamuna miehet kokoontuivat tsasounan männikköön teurastamaan pokkoja. Portaassa oli reikä, josta veri valutettiin, ettei se joutuisi rahvaan tallattavaksi. Lihat keitettiin suurissa padoissa ja syötiin tuohiropeista. Vain miehet saivat osallistua uhriateriaan. Naiset saivat korkeintaan katsella toimitusta kauempaa. Pokon nahka joutui Miikkulalle, mutta uhraaja sai sen lunastaa ja rahat pantiin tsiässöynän kassaan.[1]

Vienan Karjala eli Viena (karjalaksi samoin, ven. ???????????? ????????, Belomorskaja Karelija) on historiallis-maantieteellinen alue Venäjällä Vienanmeren länsirannikolta Suomen itärajalle. Pohjoisessa se rajoittuu Murmanskin alueeseen, etelässä Aunuksen Karjalaan Luva-, Kiimas- ja Nuokkijärven linjalla itäkaakkoon ja idässä Arkangelin alueeseen. Viena käsittää Karjalan tasavallan pohjoisosan. Kulttuurisesti Vienaan kuuluu myös kolme runokylää Suomen puolelta Kainuusta. Vienan Karjalan pinta-ala on 66 935 km², ja alueella on noin 100 000 asukasta.[1]

Etymologia

Sana Viena oletetaan liittyvän sanaan vieno, joka taas merkitsee 'hiljaista' ja 'hidasta'. Viena on myös Arkangelin kaupungin toinen nimitys, kuten myös Vienanjoen, jonka läheisyydessä Arkangel sijaitsee. Suomen kielen etymologisen sanakirjan mukaan vieno kuvaisi tässä yhteydessä Vienajoen hidasta virtaamista.[2]

Historia

Vienan Karjalassa, niin kuin muuallakin Koillis-Euroopassa on asunut jo vuosituhansia suomalais-ugrilaisia kansoja, jotka olivat nykyisten karjalaisten ja suomalaisten esi-isiä. Vienankarjalaiset ovat suomalaisten lähin sukulaiskansa, mikä onkin tehnyt yhteyksien pitämisen rajan yli helpoksi.[3] Suomen kieli ja Vienassa puhuttava karjalan kielen murre ovat lähellä toisiaan, mikä näkyy esimerkiksi Vienan paikannimistössä. Tämä helpotti esimerkiksi Vienasta Suomeen suuntautuvaa laukkukauppaa vuosisatojen varrella.

Suomen ollessa Suomen suuriruhtinaskuntana osa Venäjän keisarikuntaa Vienan alue kuului Arkangelin kuvernementin Kemin kihlakuntaan.

Suomen itsenäistymisen jälkeen alkaneissa heimosodissa vuosina 1918–1922 ja jatkosodassa 1941–1944 alue pyrittiin liittämään Suomeen. Molemmilla kerroilla suomalaiset valtasivat laajoja alueita Itä-Karjalasta ja osa alueen asukkaista kannatti innokkaastikin Suomeen liittymistä.

Entiset ja nykyiset hallinnolliset alueet

Kihlakunnat ja piirit

Vienan Karjalan muodosti Vienanmeren länsipuolinen osa tsaarinaikaista Arkangelin kuvernementtia eli senaikainen Kemin kihlakunnan alue.lähde? Tarton rauhan jälkeen Viena tuli kuulumaan ensin Karjalan työkansan kommuuniin ja sen jälkeen Karjalan ASNT:hen, jonka seuraaja on nykyinen Karjalan tasavalta.

Nykyisin tuon alueen käsittävät suunnilleen Kalevalan, Louhen, Kemin, Belomorskin ja Kostamuksen piirit Karjalan tasavallasta sekä Kantalahden piiri Murmanskin alueelta.[1] Etelässä raja on kulkenut Repolan ja Rukajärven pohjoispuolitse kohti itäkaakkoa. Nykyään Vienaan rajautuvat Aunuksen Karjalasta Mujejärven ja Segežan piirit.

Entiset kunnat

Vuonna 1905 Kemin kihlakuntaan kuuluivat sen hallintokaupunki Vienan Kemi, Suman posaadi, Solovetskin luostari ja 22 kuntaa:lähde?

Jyskyjärvi

Kantalahti

Kieretti

Kiestinki

Kontokki

Kouta

Kuolisma

Laapina

Njuhtša

Oulanka

Paanajärvi

Pistojärvi

Ponkama

Sorokka

Suiku

Suikujärvi

Tunkua

Uhtua

Usmana

Vitsataipale

Voijärvi

Vuokkiniemi

Vienan kunnat lakkautettiin 1920-luvulla muiden Karjalan ASNT:n kuntien tavoin.

Vienan runokylät

Pääartikkeli: Vienan runokylät

Vienan Karjala on tullut kuuluisaksi erityisesti rikkaasta runonlauluperinteestään, runonlaulajistaan ja runokylistään. Niillä on ollut merkittävä asema myös suomalaisten kansallisen identiteetin rakentajina, sillä pääosa Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan runoista kerättiin Vienasta. Tästä syystä Vienalla on ollut jonkinlainen myyttinen asema alueena, josta on löydettävissä jotakin, jota pidetään alkuperäisenä suomalaisuutena.[4]

Vienan runokyliin lasketaan kuuluviksi sellaiset vielä olemassa olevat tai elvytyssuunnitelmien piirissä olevat Vienan kylät, jotka ovat antaneet runoaineistoa Kalevalaa ja Kanteletarta varten tai olleet vaikuttamassa karelianismin syntyyn.[4]

Suomen puolella runokyliä ovat Hietajärvi ja Kuivajärvi Suomussalmella aivan valtiorajan läheisyydessä sekä Rimmin kylä Kuhmossa. Venäjän Karjalassa runokyliin kuuluviksi lasketaan: Kostamuksen kaupungista: Vuokkiniemi, Latvajärvi, Venehjärvi, Ponkalahti, Pirttilahti, Tsena, Tollonjoki, Akonlahti, Kontokki ja Vuokinsalmi, Kalevalan piiristä: Uhtua, Vuonninen, Lonkka, Jyvöälahti, Haikola, Jyskyjärvi ja Pistojärvi. Kemin piiristä: Paanajärvi.[4]

Vuokkiniemi (ven. ??????????, Voknavolok) on kylä Vienan Karjalassa Kostamuksen kaupunkialueella Karjalan tasavallassa Venäjällä. Vuokkiniemi oli vuoden 2017 suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki.

Vuokkiniemen kylä

Pala Vuokkiniemeä Ylä-Kuittijärveltä nähtynä (2007).

Vuokkiniemen kylä sijaitsee Ylä-Kuittijärven lounaispäässä maanteitse 59 kilometriä Kostamuksesta pohjoiseen.[1][2][3]

Vuokkiniemessä oli noin 500 asukasta vuonna 1990. Heistä karjalaisia on noin 85 %. Valtaosa väestöstä käyttää keskinäisenä kielenään vienankarjalaa, joka on hyvin lähellä suomen kieltä. Nykyisin myös nuoremmat ovat alkaneet käyttää vanhempiensa kieltä.lähde?

Vuokkiniemen kylä ulottuu laajalle Kuittijärven ja Lammasjärven väliselle alueelle. Se koostuu useasta pienemmästä kylänosasta, joita ovat Kyyrölä, Kaskola, Lammasjärvi, Sepänniemi, Ryhjä, Selvana ja Remsulanpiä. Kylää poikki kulkee tsärkkä eli hiekkaharju, jossa on mäntymetsää.[4]

Kylässä on ortodoksinen profeetta Iljan kirkko, joka on valmistunut 1997 ja vihitty käyttöön samana vuonna Iljan päivänä. Kirkko rakennettiin suunnilleen vanhan kirkon paikalle alkuperäispiirustusten mukaisena. 1700-luvulla rakennettu vanha kirkko toimi neuvostokaudella voimistelusalina, klubina ja rajavartioston ruokalana, kunnes se paloi vuonna 1939. Runonlaulaja Miihkali Perttusen patsas on vuodelta 1991.

Kylän keskuksena toimii Kylätalo Etnokulttuurikeskus, jossa on kylänjohdon toimitilat, museo, Vuokkiniemen Marttojen toimitilat, kutomo, puusepän verstas jossa valmistetaan kanteleita sekä juhlasali. Kylätalossa myös järjestetään karjalankielenopetusta aikuisille ja nuorille. Kylässä toimii yksi kauppa, yksi posti ja lisäksi kirjasto. Vuokkiniemessä on suomalaisten rakentamat koulut. Lisäksi kylässä toimii etnografinen museo vanhassa kunnostetussa Ontsin talossa.[5][6]

Karjalaisilla kylillä on yleensä kaikilla oma juhlapäivänsä. Vuokkiniemen kylän juhla on Iljanpäivän juhla heinä-elokuun vaihteessa. Yleensä Vuokkiniemi-seura Ry tekee matkan juhlaan, johon voi osallistua vaikkei olekaan seuran jäsen.[7]

Vuokkiniemen kylähallintoalue siirrettiin Kalevalan piiristä Kostamuksen kaupungin alaisuuteen 1988.