Suomen kansa muistelee : näytteitä suomen kielen vanhoista k

Erittäin hyväkuntoinen sidottu kirja.

TEKIJÄ: Virtaranta, Pertti

TEOKSEN NIMI: Suomen kansa muistelee : näytteitä suomen kielen vanhoista kansanmurteista

Sidostyyppi: Sidottu kansipaperein (kovakantinen)

Kustantaja: WSOY

Painovuosi: 1964

Painos: 1

Sivumäärä: 360

Helmi Virtaranta (1919–1999) ja Pertti Virtaranta (1918–1997) olivat tunnettuja ja tunnustettuja suomalaisia kielentutkijoita. Tällä sivulla luodaan katsaus heidän laajaan ja monipuoliseen työhönsä.

Mihin kaikkeen ihminen pystyykään elämänsä aikana, kun oikein antautuu intohimonsa valtaan? Virtarantojen yhteisiä intohimoja olivat kieli ja kulttuuri.

Helmi ja Pertti

Tulevan aviomiehensä Pertti Virtarannan Helmi Linna kohtasi lukioaikanaan. Kesäisin Helmi Linna oli töissä säästöpankissa ja kävi usein lauantaisin tansseissa. Hämeenkyrön Suoniemellä pienviljelijöiden iltamissa hän sitten kerran kohtasi Pertti Virtarannan. Siitä alkoi ystävyys.

Pertti Virtaranta valmensi häntä ylioppilaskirjoituksiin kehottamalla lukemaan F. E. Sillanpäätä, ja ehkäpä sen ansiosta hän sai laudaturin Sillanpäätä käsittelevästä ylioppilasaineestaan. Ylioppilaaksi hän valmistui keväällä 1939. Helmi Linna oli haaveillut alkavansa opiskella kieliä tai matematiikkaa, mutta Pertti Virtaranta sai hänet muuttamaan suunnitelmansa. Ja näin hän rupesi lukemaan suomea.

Marja Torikka: Helmi Virtaranta 1919–1999 (Virittäjä, 4/1999)

Pertti Virtaranta ja Olga Mihailovna Pimenova 1968. Kuva: Kotuksen arkisto.

Pertti Virtaranta ja Olga Mihailovna Pimenova 1968. Kuva: Kotuksen arkisto.

Pertti Virtaranta väitteli filosofian tohtoriksi 1946. Vuosina 1948–1955 hän oli suomen kielen lehtorina Lundin yliopistossa Ruotsissa ja palasi Suomeen 1955 Karjalan kielen sanakirjan (KSS) päätoimittajaksi. Suomen kielen dosentiksi Virtaranta nimitettiin 1956 ja varsinaiseksi professoriksi 1959. Hänen aloitteestaan perustettiin Suomen kielen nauhoitearkisto, jonka puheenjohtajana hän toimi 1959–1983.

Pertti Virtarannan tieteellinen toiminta suuntautui ennen kaikkea kahdelle taholle: suomen murteisiin ja karjalan kieleen. Kielitieteellisten teosten lisäksi hän julkaisi keräämiensä aineistojen pohjalta useita murrekirjoja sekä suomen että karjalan kielestä.

Pertti Virtarannan henkilöarkisto

Virtarannan elämänkaaren tarkastelu pakottaa kysymään, kuinka yksi ihminen on ennättänyt saada noin paljon aikaan. Tyhjentävää vastausta on vaikea antaa.

Helmi Virtaranta ja Marja Torikka. Kuva: Kotuksen arkisto.

Helmi Virtaranta ja Marja Torikka. Kuva: Kotuksen arkisto.

Oikeassa ovat tietysti ne, jotka puhuvat hänen lahjakkuudestaan, ahkeruudestaan ja innostuksestaan, mutta pelkät luonteenpiirteet eivät riitä selittämään hänen saavutuksiaan. Siksi rohkenen arvella, että Virtarannalla on täytynyt olla vakaumuksellinen usko oman tutkimus-, tallennus- ja julkaisutoimintansa tärkeyteen. Tuskin hän olisi jaksanut vuosikymmenestä toiseen kestää valtaisaa työtaakkaansa, ellei hän olisi tiennyt tekevänsä alallemme korvaamattomia palveluksia. Varmaa onkin, että Pertti Virtarannan elämäntyön arvo tulee vastaisuudessa jatkuvasti kasvamaan.

Heikki Leskinen: Pertti Virtaranta 1918–1997 (Virittäjä, 3/1997)

Helmi Virtaranta osallistui kaikkien Pertti Virtarannan teoksien työstämiseen. Jokaista kirjaa he olivat Helmi Virtarannan sanoin ”keräämässä ja laatimassa yksissätuumin”. Voi sanoa, että Helmi Virtaranta kirjoitti puhtaaksi lähes kaikki Pertti Virtarannan kirjat, osallistui niiden korrehtuurinlukuun sekä muuhun toimittamiseen.

Hän suomensi kirjojen karjalaiset ja lyydiläiset tekstit. Erityisen kauniita ja herkkiä ovat hänen itkuvirsien suomennoksensa. Helmi Virtarannan nimi tekijänä miehensä nimen vieressä on kuitenkin mainittu vain teoksissa Kauas läksit karjalainen. Matkamuistelmia tverinkarjalaisista kylistä (1986), Karjalan kieltä ja kansankulttuuria I: Tverinkarjalaisia kielennäytteitä (1990) ja Ahavatuulien armoilla. Itkuvirsiä Aunuksesta (toimittaneet Raija Koponen ja Marja Torikka, 1999).