Yli-Laurosela. Rakennushistoriaselvitys (Ilmajoki 2020)

152-sivuinen kirja, josta ei löydy tietoja mistään. Siis harvinainen kirja. Upeasti kuvitettu: valokuvia, vanhioja karttoja, rakennuspiirustuksia. Tekijä Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen Oy. Kustantaja Senaatti 2020.

Nide, 1. painos. Kirjan lopun tyhjille sivuille on kirjan aiempi omistaja liittänyt pipapiiriä koskevan lehtileikkeen sekä kirjeenvaihdon arkkitehtitoimiston kanssa. Ne tulevat kaupanpäälle.

Yli-Lauroselan talomuseo on Ilmajoen kirkonkylässä sijaitseva historiallisesti merkittävä pihapiiri päärakennuksineen ja entistettyine musetiloineen. Yli-Laurosela entistettiin 1970-luvulla Museoviraston johdolla eteläpohjalaista talonpoikaista rakennusperinnettä vaalivaksi ja esitteleväksi museoksi, joka avattiin yleisölle vuonna 1978.

Vuonna 1848 valmistunut Yli-Lauroselan tilan kaksifooninkinen päärakennus on esimerkki vauraasta eteläpohjalaisesta 1800-luvun talonpoikaistalosta. Kaksikerroksisessa rakennuksessa yhtyvät pohjalainen rakennusperinne ja empiretyylistä omaksutut piirteet. Päärakennuksen sisustus ilmentää 1900-luvun alkupuolta. Päärakennuksen lisäksi pihapiiriin kuuluu yhdeksän talousrakennusta: luttirati, paja, vellisauna, puuliiveri, ajo- ja tarvekaluvaja, hyysit eli ulkokäymälät, talli ja navetta.

Yli-Lauroselan pihapiiri kuuluu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.Yli-Lauroselan yhteydessä toimii museokahvila Korvapuusti, joka myös vastaa museon ylläpidosta sekä tapahtumista. Museokahvila Korvapuustia on vuodesta 2022 pyörittänyt perinneviljoistaan tunnettu Korvalaanen Oy. Museokahvilan tarjoiltavat kahvila toteuttaa kaikki itse. Raaka-aineissa hyödynnetään myös talomuseon oman, entistetyn pihapiirin kasvimaata ja sen tarjontaa. Omien, pysyvien museonäyttelyidensä lisäksi Yli-Lauroselalla on myös näyttelytilat ja vaihtuvat taidenäyttelyt.Näyttelytiloja löytyy Yli-Lauroselan päärakennuksen tiloista kuin myös museokahvila Korvapuustin tiloista.

Yli-Lauroselan tila sai syntynsä, kun 1600-luvulta periytyvä Lauroselan kantatila jakaantui kahtia, Ala- ja Yli-Lauroselaksi. Yli-Lauroselan noin 350 hehtaarin maaomaisuus jakaantui 1900-luvun alussa seitsemään eri lohkoon. Noin 400 metrin levyinen kotipalsta alkoi Kyrönjoesta ja jatkui noin 12 kilometrin pituisena sarkana, joka käsitti pihapiirin lisäksi peltoa ja metsää. Viisi niittyä ja metsäpalsta sijaitsivat 8–16 kilometrin etäisyydellä talosta, osa niityistä Alajoen viljelylakeudella. Viimeiset Yli-Lauroselan sukutilaa isännöivät Frans Yli-Laurosela (s.1882 - k.1962) sisarensa Eliina Yli-Lauroselan kanssa (s.1876 - k.1953). Vuonna 1971 valtio osti Yli-Lauroselan Fransin ja Eliinan perikunnalta, ja tila luovutettiin Museoviraston hallintaan.

Museovirasto entisti Yli-Lauroselan rakennukset vuosina 1972–1977. Päärakennus konservoitiin 1900-luvun alun asuun, sisustettiin Ilmajoelta löytynein esinein ja varustettiin keskuslämmityksellä. Piharakennuksia jouduttiin kengittämään ja niiden kattoja uusimaan. 2000-luvulla rakennusten vajoamista on pyritty estämään salaojin sekä nosto- ja tukitoimenpitein. Museoviraston määrärahasupistusten vuoksi museon aukiolo on ollut 2010-luvulla vaakalaudalla, mutta sitä on onnistuttu pitämään auki kesäisin Ilmajoen kunnan myötävaikutuksella. Museoviraston valvonnassa Yli-Lauroselan kaksifooninkista päärakennusta ja sen pihapiiriä konservoidaan vuosittain.

Vuonna 2017 ja 2018 muun muassa Yli-Lauroselan päärakennuksen perinteinen punamultakäsittely uusittiin, ikkunat konservoitiin ja myös päärakennuksen katto uusittiin vanhoja rakennusperinteitä kunnioittaen, tervausta myöten. Vuonna 2024 Yli-Lauroselan kylmillään seisonut navettarakennus remontoitiin Museokahvila Korvapuustin ehdotuksesta 60 asiakaspaikan kahvilatiloiksi.

Yli-Lauroselan pihapiirissä on vuosittain useita tapahtumia ja käsityö-painotteisia toripäiviä sekä perinnepäiviä. 2010-luvun loppupuolella talomuseossa järjestettiin esimerkiksi myös pakohuonepelitoimintaa.

Yli-Laurosela on esimerkki 1800-luvun vauraasta talonpoikaistalosta. Kaksifooninkinen päärakennus on edustava esimerkki eteläpohjalaisesta kirvesmiestaidosta ja tyylitajusta. Pihapiiriä ympäröivät luttirati, paja, vellisauna, puuliiveri, ajo- ja tarvekaluvaja, hyysit, talli ja navetta. Yli-Lauroselan päärakennus on kivijalkaan hakatun merkinnän mukaan rakennettu 1848 Matti Mikonpoika Ilkan (myöhemmin Laurosela) ollessa isäntänä.

Komeita tuparateja rakennettiin elintason kohoamisen seurauksena Etelä-Pohjanmaalla 1700-luvun lopulta alkaen. Tervanpoltto ja kytöviljely toivat pitäjään vaurautta. Tervan menekin huononeminen, viljan hinnan nousu ja viljelysmaan puute sai talonpojat raivaamaan laajoja soitaan pelloiksi. Alajoen kuivattamisella luotiin Ilmajoella edellytykset viljelypinta-alan voimakkaalle lisääntymiselle ja sitä kautta pitäjän vaurastumiselle. Ilmajoen viljelyala kasvoi vuosina 1805 – 1875 peräti 14-kertaiseksi, noin 900 hehtaarista 12 600 hehtaariin.

Lauroselan kantatilaa on asuttu ainakin 1600-luvulta lähtien. Myöhemmin tila jakaantui kahdeksi, Ala- ja Yli-Lauroselaksi. Tilan kaksifooninkinen päärakennus on edustava esimerkki pohjalaisesta hirsirakennustaidosta, jossa talonpoikainen perinne yhtyy empirestä omaksuttuihin tyylipiirteisiin. Rakennuksen kivijalkaan merkityn vuosiluvun mukaan sitä on ryhdytty rakentamaan vuonna 1848.

Mallikelpoisesti hoidettu maatila tuli valtion omistukseen vuonna 1971, jolloin se luovutettiin Museoviraston hallintaan. Yli-Lauroselan talomuseo avattiin yleisölle vuonna 1978. Päärakennuksen huoneet on sisustettu ilmajokelaisin esinein, joista osa on Yli-Lauroselan talon alkuperäistä kalustoa. Museoviraston valvonnassa taloa ja sen pihapiiriä konservoidaan vuosittain. Kesinä 2017 ja -18 muun muassa päärakennus on saanut perinteisen punamultakäsittelyn ja sen ikkunoiden konservointi on käynnissä. Navettarakennuksen korjaustyöt ovat vuorossa seuraavaksi.

Yli-Lauroselan pihapiiriä reunustaa yhdeksän talousrakennusta: luttirati, paja, vellisauna, puuliiveri, lato, ajo- ja tarvekaluliiveri, hyysit, talli ja navetta. Kohteen rakenteellisena erikoisuutena ovat päärakennuksen, tallin ja luttiratin kaarevalappeiset lautakatot. Tilan puutarha on entistetty alkuperäiselle paikalleen käyttämällä hyödyntämällä koriste- ja hyötykasvilajikkeita.

Museovirasto restauroi Yli-Lauroselan rakennukset vuosina 1972-77. Päärakennuksen sisätilat konservoitiin ja sisustettiin 1900-luvun alun asuun ja rakennus varustettiin keskuslämmityksellä. Piharakennuksia jouduttiin kengittämään ja myös niiden katot täytyi uusia. 2000-luvun puolella on salaojituksella pyritty pysäyttämään rakennusten jatkuva vajoaminen alueen saviseen maaperään. Tämä on tosin saattanut vaarantaa hyvin matalalla olevien hirsiarinoiden säilymisen, ja tilannetta on jatkossa seurattava tiiviisti. Tallin kengittämisen ja lattian uusimisen ovat tehneet Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen korjauskurssilaiset vuonna 2007.

Yli-Lauroselassa on vuosittain tehty pieniä huoltokorjauksia. Museon juhlavuonna 2008 olivat vuorossa harmaaladon pärekaton uusiminen ja puuliiverin kunnostus. Painunutta liiveriä nostettiin, sen perustukset uusittiin ja hirsikehä kunnostettiin. Suurin työ oli kuitenkin rakennuksen ns. päälipainollisen olkikaton uusiminen. Tarvittavien olkien hankkiminen vaati aikaa, sillä nykyisin ei pitkiä katto-olkia saa kuin erikoistilauksesta ja tällaisen syysrukiin tuottajia on harvassa. Rakennustyön toteuttivat Seurasaaren rakennuskonservaattorit, jotka saivat työn aikana paikallisilta rakentajilta arvokasta perimätietoa päälipainollisten olkikattojen tekotavoista. Harvinaisten työmenetelmien vaaliminen ja niihin liittyvän tietotaidon kerääminen on tärkeä osa Museoviraston restaurointitoimintaa. Viimeisin olkikatto uusittiin 2022. Talli sai uuden lautakaton 2011-2012, päärakennus 2017-2018

Kesällä 2011 oli kunnostusvuorossa tallin uralautakatto. Kaksinkertaisen lautakaton ylempi kerros purettiin ja alempi jätettiin uuden kattorakenteen aluslaudoitukseksi. Alemman lautakerroksen päälle laitettiin eristeeksi kaksinkertainen tuohitus. Uusia kattolautoja oli kahta leveyttä ja ne asennettiin katolle tyvipuu ylöspäin lomittain kahteen kerrokseen siten, että lautojen väliin jätettiin riittävästi tilaa kosteuselämistä varten.

Laudat kiinnitettiin harjalta ja räystäältä yhdellä naulalla, ja niiden päät tasattiin samanmittaisiksi vanhan laudoituksen kanssa, jolloin räystäslinja säilyi entisenlaisena. Uusi laudoitus käsiteltiin tervaamalla kerroksittain, ensin alemmat laudat ennen ylemmän laudoituksen asentamista. Päällimmäiseksi tulevien lautojen syrjät tervattiin ennen kiinnitystä ja myös lautojen katkaisupintoihin imeytettiin reilusti tervaa. Kattolaudoituksen valmistuttua katon harjalle asennettiin vanhan mallin mukaisesti uusi harjalauta. Katon tervaus uusittiin seuraavana kesänä 2012. Samalla menetelmällä uusittiin päärakennuksen katto kesinä 2017 ja 2018.

Ilmajoki (ruots. Ilmola) on vuonna 1865[6] perustettu Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 12 405 henkeä,[2] ja sen pinta-ala on 579,79 km², josta 2,89 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 21,1 asukasta/km². Kunnan asukkaista viidesosa on alle 14-vuotiaita.[7]

Ilmajoen naapurikunnat ovat Isokyrö, Kurikka, Laihia ja Seinäjoki. Entisiä naapurikuntia ovat Kurikkaan liitetyt Jalasjärvi ja Jurva sekä Seinäjokeen liitetyt Nurmo, Peräseinäjoki, Seinäjoen maalaiskunta ja Ylistaro.

Ilmajoki sijaitsee Kyrönjoen yläjuoksulla ja se tunnetaan vauraana ja perinteikkäänä maanviljelyspitäjänä. Ilmajoki on maisemaltaan ja luonnoltaan pohjalaista lakeusmaisemaa. Ilmajoen maisemassa korostuvat laajoja peltomaisemien ohella punaiset kaksikerroksiset maalaistalot sekä hirsiset aitat.[8] Kyrönjoki on valittu yhdeksi Suomen kansallismaisemaksi.